Viimeviikolla oli taas pieni ukkos-ilma. Ei ollut mitenkään raju, se kun ei pääse tuolta virran takaa. Mutta silti kylvi tuhoa.

Minulla on tapana aina, kun ensimmäisen jyräyksen kuulen, irroittaa sähkölaitteiden johdot seinästä. Niin nytkin tein, vaikka erittäin mielenkiintoinen ohjelma oli tv:ssä menossa. Mies sanoi että mene makuuhuoneeseen katsomaan.

"Sähköllähän sekin toosa käy, särkyyhän se samalla lailla kuin muutkin laitteet," sanoin. Ei kuulemma ollut niin arka, vanha tv kun oli. Niinpä jatkoin katselua siitä.

Yht'äkkiä kuului telkkarista kova pamaus ja ruutu pimeni, parin sekunnin kuluttua vasta jyrähti, joten ei aivan päällä ukkonen ollut. Siinä meni isännän uni-telkka. Hän ei saa iltaisin unta jos ei telkkari "tuutulaulua laula". Oma vikansa.

Ei siinä muu auttanut kuin ostaa uusi vehje, eihän eräät voi nukkua ilman kehtolaulua.

HEI! Nyt minä keksinkin mikä siinä oli takana. Harkittu juttu, kertakaikkiaan!!

Nyt sai uuden telkan sen vanhan sijaan, joka jo surisi häiritsevästi auki ollessaan, mutta ei voinut pois heittää kun kuva kerran vielä näkyi.

Joo'o, se olikin sen jutun juoni. Jos olisin sen silloin hoksannut, niin kyllä olisin hennonnut jättää ohjelman katsomatta. Tosi juonikkaita nuo miehet. Kyllä ei kannata luottaa ylenpalttiseen ystävällisyyteen, jotain siinä on aina takana.

No, kun telkkarin katselu keskeytyi näin, lähdin kameran kanssa ulos, jos sais jotain mielenkiintoista kuvattua. Yhtään salamaa ei näkynyt, vain ukkospilvessä olevan sateenkaaren sain kuvattua.

Sen pituinen se.