Löytyihän se kamera. Oli näet häveyksissä, en löytänyt mistään täältä kotoa ja laukkunikin pengoin pariin kertaan. Turhaan. Olin jo melko varma, että se jäi kaupunkiin kirkkoreissulla seurakuntasalille. Ajattelin jo alkaa soitella sinne, olisko löytynyt ylimääräistä kuvanotto vehjettä.

Sitten yks' kaunis päivä jouduin etsimään laukustani jotain muuta asiaa ja sieltähän löytyi kamerakin. Kesällä ostin näet uuden, tilavan laukun ja sinnehän olikin hyvä piiloutua vaikka kamerankin.

Minuahan onnisti Amalian marjanpoiminta arvaus-kilpailussa. Se summahan oli aivan hatusta vetäisty, mutta niin vain osui, että yhdellä litralla erehdyin. Olin hyvin yllättynyt, eihän tälläista tuuria ole koskaan ennen ollut minkään sortin kilpailuissa.

Sitten yks' kaunis päivä posti-auto ajaa karautti ihan rapun eteen, ei jättänyt postia laatikkoon, ja antoi paketin suoraan käteen.

Tällaista sieltä paketista kuoriutui. Ihanat sukat ja sormikkaat. Kaikki niin hienosti kuvioneuleella neulotut. Kyllä olin otettu. Sormikkaat ovat jo "sisään ajetut" naapurikylän hirvipeijaisissa jotka vietettiin sellaisessa suuressa kodassa jossa ei ollut lämmitystä muuta kuin keskellä tulisija. Olivat tosi tarpeen alku ajasta. Sukat säästänkin joulu sukikseni.

SUUR KIITOKSET AMALIALLE  PALKINNOSTA.

Nyt kun tässä talvea on alettu odotella, toivottavasti se jostain ajasta tulee, on todella tarpeen lämpimät sukat ja käsineet. Nämäkin tulevat olemaan käytössä, vaikka ovat niin kauniit että tekisi mieli laittaa vain näytille .

 

Minun on jo vuosia tehnyt mieli ostaa varvassukat. Nyt ostin, eikä hullumpi ostos ollutkaan. Sitä minä pelkäsin, että ne ovat hankalia laittaa jalkaan. Erehdyin. Eka kerta tosin muistutti kuin olisi yrittänyt laittaa pikku lapselle sormikkaita käteen, mutta jo seuraavalla kerralla homma hoitui hyvin. Ja varpailla oli mukavaa, saivat vihdoin oman yksityisyyden, ei tarvinnut olla tiiviisti kylki kyljessä naapurin kanssa, kuten on pitänyt elää vuosikymmeniä.

Tänään on ollutkin toimintaa koko päivän. Yksi vunukoista tuli viikonlopuksi mummolaan. Hänellä oli jo joululahja jutut mielessä ja niinpä maalasimme lähes koko päivän posliinia. Nyt yön aikana kipot ja lautaset ovat poltossa (polttouunissa) ja huomenna jatkamme.

Kävimme myös karpalosuolla marjassa. Kyllä oli marjaa, ei oikein tiennyt mihin jalkansa laskee ettei olisi tallonut kallisarvoisia marjoja. Muutaman litran saimme poimittua, sitten alkoivat pienimmät olla jo kypsiä kotiin lähtöön. Niin olin muuten minäkin. Tahtoo nuo vanhat, kuluneet nivelet sanella millaisella alustalla pitäis kävellä. Sormetkin kohmettuivat ettei marjat tahtoneet pysyä käsissä. Enkä ollut yksin minä, samaa valittivat nuoremmatkin. Koko iltapuoli on nyt ollut vähäsen huonoa tuon liikehtimisen kannalta, joten tulin siihen tulokseen, ettei meikäläisen paikka ole suomaasto. Toivottavasti saan nukuttua yön, tosin heitin jo pillerin helttaan.

Jospa lähtisikin jututtamaan Nukku-Mattia ennenkuin pillerin teho lakkaa.