Ei ole. Kaikki ovat korvattavissa tavalla tai toisella. Joitakin voidaan korvata koneilla, vanhoja nuoremmilla, sairaita terveillä jne. Eläimelläkin voidaan korvata ihminen.                                                                                                              Esimerkiksi jos mies kyllästyy (ehkä nalkuttavaan) vaimoon ja pistää tämän pihalle, mutta ei ole tyytyväinen yksinoloon, ottaa seurakseen vaikka koiran. Mutta siinä hän joutuukin ojasta allikkoon, kuten sanotaan. Haukkujahan hän siinä jatkossa saa.

On myös ihmisiä joita ei vähällä korvatakaan, mutta ovat kuitenkin  korvattavissa.

Tässä yksi esimerkki.

Suunnittelin aikanani muutaman päivän lomamatkaa, sellaista bussi-retkeä kotimaassa. Aloin antaa kotiväelle ohjeita työtehtävistä matkan aikana. Aviomies lupasi hoitaa navettatyöt, mutta ei missään tapauksessa yksin, joku piti saada kaveriksi. Mikä avuksi, lomittajapula oli huutava, ei herunut kunnalta apua. No, veljen poika lupautui tulemaan töihin, olihan se tuttua hommaa hänelle. Navetta asia oli kunnossa.

Entä sitten vanhukset, 90-vuotiaat miehen vanhemmat, kuka heidät hoitaa? Tarvitsivat jo ympäri vuorokautisen silmälläpidon ja apua monenlaista. Viimein sain heidän tyttärensä lupautumaan siihen työhön. Helpotuksen huokaus, asia kunnossa.

Ei tässä vielä kaikki. Ruokaa laittamaan tarvittiin vielä joku, tähän astiset kotimiehet eivät kuulemma ehdi sitä laittamaan. Vanhimmalla pojalla oli taito hyppysissä sillä saralla ja keskimmäinen poika lupasi lakaista lattiat ja katsoa pikku-veljeään perään. Tytär lupasi vielä vapaapäivänään käydä katsomassa, että kaikki sujuu hyvin. Viimein oli kaikki kunnossa, onneksi ei tarvinnut leipuria hankkia, sen asian olin hoitanut pakastimen myötävaikutuksella kuntoon.

Nyt olin vapaa lähtemään ansaituille lomapäivilleni. Matka sujui hyvin ja hauskaa oli. Kotonakaan ei kuulunut olevan mitään ongelmia.

Aikanaan palasi kotiin ja vanhuksien hoitaja lähti lähes samassa oven avauksessa, ei jaksanut enää tuntiakaan siinä "ammatissa". Kiitos vaan avusta.

Seuraavina päivinä väki väheni aivan radikaalisti. Pojat lähtivät, toinen kyläreissulle ja toinen jo koulun penkille, veljenpoika kotiinsa.  Eikä mieskään jäänyt koti-maisemiin, vaan joutui lähtemään useamman päivän työmatkalle.

Niinpä eräänä päivänä huomasin istuvani tuvan penkillä nuorimmainen sylissä, vanhukset kamarissaan, eläimet navetassa ja jääkaappi tyhjänä nurkassa. Roskatkin oli lähtijöiltä jääneet lattialle.

Niinpä kaikki nämä jäivät nyt minun vähemmän hennoille hartioilleni. Mutta huomasin sen, että en sentään ollut korvaamaton, tarvittiin vain 5-6 henkilöä, ettei tullut loman aikana katastrofia.