Niin se flunssa vain kaikkosi, omilla lääkkeillä: villasukilla ja konjakilla. Hyvä ettei tarvittu järeämpää lääkitystä.

Se "keljutus" on sitten ohi, toinen juttu on vielä avoin. Joutuuko tässä vielä pistämään suunnitelmat uusiksi . Toivottavasti ymmärtävät ilmoittautua  kurssille, jos ei vaikka tilaisuus toistukaan enää. Turha sitä on sitten itkeä.

Miten käyneen minun lähiaikojen suunnitelmien, toivottavasti ne pitää kutinsa. Suunnitelmissa on lähteä maanantaina viettämään muutama syyslomapäivä serkkulaan Juvalle. Ainakin 2 vuotta olen suunnitelmaa hautonut ja nyt se on toteutumassa, vihdoinkin. Ennustettu ajokeli kyllä vähän huolestuttaa. On luvattu lumisadetta peräti. Niinhän sitä sanotaan että : "Se ei pelaa joka pelkää." Talvirenkaat on jo ajopelin alla onneksi.

Meillä, serkuilla ja minulla, on aina paljon puhumista, nukkumaankaan ei meinais malttaa käydä millään. Nyt kuulemma otetaan tietokonekin mukaan maailmanparannukseen.

Kävelylläkin käydään, katselen siinä sitten lapsuuteni maisemia. Ei ne kylläkään ole samanlaisia kuin silloin ennen, tuttujakaan ei varmaan enää liiemmälti vastaan astele. Viimeeksi käydessäni totesinkin,  että enemmän tuntui tuttuja olevan hautausmaalla kuin kylillä.

Voi kun olisikin vielä muutaman päivän ajan hyvä sää, saisin toteutettua tämän haaveen edes.

Sattui käteeni ystävältä saatu kortti, siinä oli tällainen teksti:

Kaikkien haaveiden ei olekaan tarkoitus toteutua - niiden tilalle on vain luotava uusia.  (Nina Ramstadius)

Kun viimeksi tapasimme, sovimme että, kun he parin viikon kuluttua tulevat takaisin mökille, niin vietämme yhteisen illan vaikka saunomisen merkeissä.

Kolmen viikon kuluttua sain kyseisen kortin ja tiedon hänen vakavasta sairaudesta. Viikko siitä, niin hän oli jo poissa.

Sellaista tämä elämä on.