Eilinen kirjoitus meni ihan sananmukaisesti harakoille. Olin kirjoittanut jo pitkän sepustuksen, kuvien kanssa peräti, kun kaikki yht'äkkiä hävisi. Teki mieli sanoa jo paha sana, mutta sain sen niellyksi. Senköhän vuoksi sitten alku yöstä mahaan koski wink. Se onkin sitten seuraavan kerran paha sana pulautettava ulos niin säästyy vatsanpuruilta, huonosti sulavaa varmaan.

Nyt en jaksa alkaa laittaa uusiksi sitä kirjoitusta kun meni näin myöhäseksi noissa hommissa (vaikka en saanut mitään mainitsemisen arvoista aikaseksi). Mutta yritän saada vähän luettavaa lähiaikoina, ennenkuin muistikuvat haalenee mielessä. Niin, tämä matkakertomus koski parin viikon takaista Ahvenanmaan retkeä joka oli mielenkiintoinen, elämys peräti meikäläiselle maakravulle.

Niinpä lähdenkin tästä nukkumaan ja keräämään voimia huomisia töitä varten. Hyvyötä vaan.


"Elämä ei muistuta niinkään jatkokertomusta kuin kertausharjoitusta."    (Paula Sainio)