en paremmin sano.

Justiinsa, kun oli aikeissa lähteä vattupusikkoon, alkoikin sataa ja ihan kunnolla. Oikeastaan kyllä kaipasinkin sadetta, mutta olisi tuo saanut vielä parituntia olla poutaa.  Se vattu-tavoite on vielä pitkän matkan päässä, kyllä minä sen tajuan että utopiaa se sellainen ajattelu kohdallani on.

Nyt tytötkin kastuvat siellä mustikka metsässä. Alkoivat olla siitä karanteenista kurkkua myöten täynnä, niin äiti veikin heidät mustikka-metsään "jäähylle". Toivon mukaan tänään saavat sen karanteenin purettua, pääsisivät lapsetkin kouluun. Nyt tuntuu kuulemma koulukin olevan ihan jees, viime aikaiseen tilanteeseen verrattuna.

Kyllä eiliset synttärit olivat oikeat mini-juhlat . Muurikkalettuja en uskaltanut paistaakaan, kun oli niin kova tuuli, että tukka meinas päästä lähteä, kaiken lisäksi metsäpalo varoitus voimassa. Sankari itse tuli myöhään töistä pois ja ilmoitti että aamulla on lähdettävä jo "ennen ylösnousua" matkaan, niin aikaisin.

Otettiin siinä sitten pala kakkua, kun se kerran oli tehty ja kun kaapista löytyi pullo "Valamon vaeltajaa", maistettiin sitä. Hyvää oli, kunhan onnistui saamaan pullon auki. Pitäisiköhän aukailla noita pulloja useammin,että oppisi tekniikan.

Tällaista kakkua maisteltiin. Minulla ei ole niitä hienoja välineitä joilla "tekijät" niitä luomuksiaan luovat, mutta sen puutteen vuoksi ei ole yhtään kakkua tarvinnut koirille syöttää, kaikki on syöty itse.

Nyt on kasvimaa kasteltu, kiitos taivaan kastelukannun, taidankin mennä päiväunille. Kohtahan ne terveyskeskuksesta soittavatkin, onko "rotanmyrkky"-annokseni kohdallaan. Kävin verikokeissa nääs.