Tänään tehtiin vielä kauppareissu lähi kaupunkiin. Ei ollut alun perin suunnitelmissa enää näin lähellä joulua lähteä ostoksille, mutta kun muutama tärkeä asia jäi toimittamatta, niin piti vain matkaan työntyä.  Sää oli kuin ”morsian”, sellainen valkoinen unelma.  Lunta tuiskutti, ettei vastaan tulevia autoja erottanut jos ei niillä olisi ollut ajovalot päällä. Eikä edessä ajavia sadan metrin päässä näkynyt kuin punaiset perävalot.

Itse en onneksi tarvinnut ratin takana istua, luotin lähiomaisen ajotaitoon joka, ihme kylläkin, ajoi rauhallisesti (huomaa rauhallisesti) perusnopeutta. Ei siis ollut huolta tulla sakotetuksi ylinopeudesta. Minä istuin (ihmeen) rauhallisesti apumiehen penkillä ja ihailin lumettuvaa maisemaa ajatellen kaikenlaista mukavaa ja vähän hullujakin mietteitä.

Kaupunki alkoi olla jo todellinen hullunmylly, vaikka niin hyvissä ajoin matkaan lähdimme ruuhkaa välttääksemme. Mutta samoin varmaan oli muutama muukin ajatellut. Parkkipaikat täynnä eikä vielä ollut liikenteen ohjausta siihen aikaan. Entäs sitten kaupassa, kieli keskellä suuta sai kärrynsä kanssa liikennöidä, ettei kolaroinut kenenkään kärryjä kumoon.

Onneksi olin tehnyt jo kotona selvän listan tarpeistani, joten ei koko päivää mennyt hyllyjen välissä sukkuloidessa, eikä kassakuittikaan tullut puolenmetrin pituiseksi.

Oikein niskavillat nousee pystyyn kun ajattelenkin millaista olisi ollut jos vasta iltapäivällä olisi matkaan lähdetty. Ei sieltä olisi tällainen maalaismummo järjissään selvinnyt. Onneksi on takanapäin ja mitään elintärkeää ei jäänyt puuttumaan.

 Kotimatkalla lumisadekin jo hellitti. Lumiaura vaan ei ollut vielä puhdistanut näitä sivuteitä, mutta hyvin kuitenkin pääsimme perille vaikka lunta olikin kertynyt sillä aikaa kymmenkunta senttiä. Nopeesti vaan kahvinkeittoon ja uunin lämmitykseen ettei stressi pääse iskemään.

Ei ole vielä se joulu stressi iskenyt, mutta katsotaan nyt mikä on tilanne sunnuntaina.