...kylmä maita kylmä soita, mutta älä kylmä minun kynsiäni", lähiomainen aloitti taas päivänsä tällä lorulla. Ärsyttääkseen, koska tietää etten halua kuulla joka aamu jos on hiukankaan pakkasen puolella mittarilukemat. Eihän lorussa mitään pahaa ole, mutta kun meikäläinen on niin armottoman aamuäreä.
Pakkasta oli tänä aamuna ihan kunnon lukemat, peräti - 31 astetta.

Ei muuta kuin aamupuuro vain ääntä kohden ja jotain ryysyä kropan suojaksi. Sitten vaan kantamaan petivaatteita pihalle. Nyt on pölypunkit kärvistelleet hyvän aikaa pakkasessa, toivottavasti alkaa elo irrota niistä.
Kohta on alettava kantaa sisälle päin, että ennättävät lämmetä ennenkuin yöunille menon aika on.

Onkohan muiden televisioissa sellaista vikaa, että niistä aina tulee vain urheilua. Meillä on nykyään niin viallinen laite. Aamusta iltaan sitä samaa, välillä vaihtuu suksen leveys ja joskus on pyssyt hiihtäjien mukana. Ihmettelen vain miten kukaan jaksaa katsoa jatkuvasti sitä samaa, minä en jaksa.
Kaiken lisäksi taitaa digi-boksi vedellä viimesiään kun lopetti ajastuksella tallentamisen. Nyt on pidettävä mielessä koska omat mieliohjelmat alkavat ja myös loppuvat, on näet manuaalisesti käynnistettävä ja myös pysäytettävä tallennus.

Mitenhän käyneen tämän blogi-vuodatuksen kanssa? Siellä on ollut aika mylläkkä käynnissä. Jo kesällä sekosi ja nyt on koko vuodatus muutoksen kourissa, eikä näy valmista tulevan. Ensi viikolla sulkevat koko jutun, ei voi uutta legendaa sinne heittää eikä kommentteja laittaa. Ja katkoksen lupaavat kestävän viikon ajan. Uskoiskohan tuohon, kun ei vaan venyis kuukaudeksi peräti.
Se minua eniten huolettaa, häviääkö entiset kirjoitukset kokonaan. Muutamia juttuja on joitten en soisi häviävän. Pitäisköhän niitä alkaa tallentamaan omiin tiedostoihini. Aika urakka tulee sekin olemaan. Kuvathan ne hävisivät kesällä enkä ole laittanut niitä takaisin.
Katsotaan nyt mitä tulevaisuus tuo mukanaan.

Neulomis- buumihan se myös valtasi minut. Ikinä en ole ollut ahkera neulomaan, se on ollut sellaista puuskittaista. Joku vuosi sitten neuloin kylläkin lähes 10 paria nilkkasukkia, mutta ne olivat lasten kokoja. Nyt ennen joulua sain aikaseksi peräti 4:t lapaset ja 7kaulaliinaa sekä muutaman frillan (röyhelö kaulaliinan).Joulun jälkeen tuli vimma puikon helisyttelyyn, bambu-puikot eivät vaan liioin helise, ja tehdä murjasin 3:t aikuisen koon sukat ja yhdet lasten kokoa. Nyt on ollut muutaman päivän loma nivelille, jotka alkoivatkin vähän huomautella.
Vero-ilmoituksen laatiminenhan tuo painaa jo päälle, eikä yhtään kuittia ole vielä kirjattu. Onneksi nyt ei niitä paljon olekaan.

Hommaa olisi, kun vain jaksais tehhä ja suunnitelmia on odottamassa toteuttamista. Kunhan ei vaan menis taas sellaseksi että mopo karkaa käsistä, käyttäen tällaista vanhaa kulunutta sanontaa.
Pitää tässä todeta, ettei elämäni ole yks'toikkoista, se on rikasta. Ei rahallisesti , en ole materialisti, vaan ....miten sen nyt sanoisin (kas kun oikeat sanat unohtuvat), no keksiköön jokainen lukija oikean sanan mitä ehkä tarkoitan.

Elämä on ihanaa... kun sen oikein oivaltaa.