Se on nyt jokavuotisten koitosten aikaa. Nimittäin perheen urheilurintamalla. Kun on se urheilukärpänen puraissut, niin ei pidä "kakkaset narutkaan" koti nurkissa heitä. Mutta ei se mitään, antaa porukan vaan mennä viuhtoa laduillaan. Pysyypähän siinä nuoriso poissa pahanteosta ja vanhempi väkikin notkeana.

Viime sunnuntaina olivat oman kylän kisat ja hiihtäjiä kertyi mukaan lähes 70. Osanottajista 10% kuului tähän allekirjoittaneen klaaniin, eli 7, yksi ei päässyt kun oli tärkeitä asioita hoidettavana.

Itsekin hilauduin yleisöksi, enhän osannut olla poissa, kun olin jo vuosikymmenien ajan ollut mukana. En kilpailijana vaan muissa tehtävissä. Nyt olen vaan kannustus joukoissa, nämä työ hommat on jääneet nuorempien hoidettaviksi, onneksi.

Muistan hyvin vielä ne takavuosien valmistelut ja itse kisat.
Hiihtoon osallistujien oli ilmoittauduttava ja niitä vastaanotettiin meillä. Se olikin yksi tarkka tehtävä, piti listata oikeaan sarakkeeseen nimi, sarja johon aikoi osallistua ja urheilu- tai metsästysseura. Mitä lähemmäs kilpailupäivää elettiin, sen tiheämmpään puhelin soi. Nimiä kertyi joskus hyvänmatkaa yli 100. Monenlaista soittajaa oli, jotkut ilmoittivat vaan nimensä hät'hätää, mutta oli mukana puheliaampaakin väkeä joiden kanssa oli hauskaa heittää huulta.

Ilmoittautumis ajan mentyä oli arvottava lähtöjärjestys ja tehtävä lähetyslistat, sekä suurelle pahvitaululle lähtölista ja tilaa tuloksille, joka sitten laitettiin seinälle kaikkien nähtäväksi. Kaikki oli tehtävä käsin, ei ollut tietokoneita siihen tarkoitukseen, eikä muuhunkaan.
Palkinnot piti käydä ostamassa. Siihen aikaan palkintona jaettiin käyttötavaraa, joka tapa on säilynyt meidän seuralla tähän päivään saakka. Muualla ovat lähes poikkeuksetta siirtyneet pokaaleihin. Se tuntuu vähän turhauttavalta, etenkin jos samasta perheestä useampi henkilö on kilpailemassa ja menestyvät, niin niitä pyttyjä kertyy aivan valtavasti. Ei tiedä mihin niitä survoo kun kaikki paikat täyttyy. Kuten meillä kävikin aikoinaan. Se pokaali kun on niin helppo ostaa, yrittivät nämäkin sortua kerran siihen, mutta oli muutamia (minä yksi heistä) jotka uhkasivat jäädä töistä pois jos sellainen käytäntö tulee.

Kilpailupäivänä olikin järjestäjillä työtehtävät jaettu. Oli vastaanottajat (kassa), numerolapun antajat (yleensä lasten homma), latupartiolaisia, ammunnanvalvojia, arviointivalvojia, lähettäjät / ajanottajat, tuloslaskennasta vastaavat sekä makkaran grillaajat ja kanttiinin kahvinkeittäjät.
Minut kelpuutettiin tuloslaskennan puolelle, en tiedä millä perusteella, mutta mukavaahan siellä oli. Aika vastuullinen se työ olikin, kun hiihtoajat oli laskettava, arviointi virhemetrit  ja ammutatulokset  sekä niistä saatavat pisteet. Kaikki käsin ja tarkastettiin moneen kertaan, silti joskus pääsi virhe pujahtamaan sekaan. Sen oikasemisesta pitivät kyllä kilpailijat huolen.
Sitten tuli, en muista minä vuonna, tietokoneet kuvaan mukaan. Tuloslaskenta nopeutui huomattavasti.  Enää ei tarvinnut laskenta-huoneessa olla kuin pari henkeä joten suurin osa "saneerattiin" pois. Ei aivan työttömäksi vaan muihin tehtäviin, minäkin siirryin keittiö puolelle jossa olinkin viime talveen saakka.

Aiemmin olikin lähes kohokohta kilpailupaikalla grillimakkaran osto ja nautiskelu siitä. Nyt on sekin jäänyt pois. Uudeksi artikkeliksi on noussut keittiöstä myytävä soppalautanen lisukkeineen. Viime sunnuntaina oli tarjolla oikein hyvää hernekeittoa.

Vaikka ajat on muuttuneet vuosien saatossa, on kilpailupaikalla oma tunnelmansa. Suksivoiteiden haju leijailee ilmassa joittenkin suorittaessa viimeisiä voiteluitaan, hiki lemahtelee jo maaliin tulleiden hiihtovarusteista, taustalla kuuluu kiväärien pauke ammuntapaikalta. Tuli mieleeni, että nyt ei niin kovaa pauketta kuulunutkaan kuin taka vuosina. Kilpailijat ovat siirtyneet suureksi osaksi äänenvaimentimen käyttöön.

Se viime sunnuntaista. Tulevana viikonloppuna onkin oikein joukkotapahtuma eli SM-hiihdot tässä hirvenhiihdossa ja ne ovat Vaalassa. Siellä edustaa klaaniani 7 kilpasarjoissa ja 1 metsästys-sarjassa.
Kohta on jännitys huipussaan sillä huomenna on henkilökohtaiset sarjat "tulessa" ja sunnuntaina viestit.
Viime talvena menikin heillä hienosti. Veljekset, esikoinen ja kuopus ottivat yleisessä sarjassa kaksoisvoiton ja neiti-S sai kultaa nuorten sekasarjassa (näytti pojille ns. närhen värkit). Kaiken lisäksi viestissä onnisti miehiä kultamitalin verran. Voi olla ettei nyt käy sellainen tuuri, on näet paineita vähäsen.
Eihän se voitto ole niin tärkeää, vaan se rehti osanotto (vai miten se meni)