Kävin tänään kaupungissa, piti ostaa ovikello. Nyt ollaan kuin kaupunkilaiset hieno soittonappula ovenpielessä.

Onhan se ostos ollut jo useamman kuukauden mielessä, mutta aina unohtunut kun on kaupoilla käynyt. Nyt alkoi kärsivällisyyden malja olla ylitse vuotavainen. Ja siihen oli syynä tuo äiti-kissa.

Joatain kummasta se on oppinut aukaisemaan itse ovet. Eihän se mitään haittaa näissä sisäovissa, mutta kun jo ulospäin avautuvan ulko-oven avaa ja tuo kaikenlaista saalista sisään. Piti kesällä laittaa ovi lukkoon ja lappuun teksti, että sisään pyrkivät ihmiset tietävät rynkyttää kunnolla että kuulen.

Vielä mitä, niin hennosti koputtelivat ettei se keittiöön kuulunut. Harkitsin jo vasaran laittmista kahvaan, sais vähän kuuluvammat koputukset.

Nyt alkoi taas se pennuille evään kuljetus, kun ei tontilla hiiriä löydy niin pikkulintuja pyydystää. Eilenkin tuli punatulkku sillä aikaa kun kävin pullapellin uuniin tyrkkäämässä ja ties mitä on tulossa jatkossa.

Saa nähdä oppiiko soittamaan ovikelloa