Tänään olikin sitten onnenpäiväni.

Kannatti valittaa tavaroiden katoamisesta julkisesti. Mysteerio selvisi yllättäen tänä aamuna. Minulla oli aitassa laatikoissa kankaita ja tilkkuja tilkkutöitä varten ja kun en yhden laatikon sisältöä muistanut, kurkistin millaisia tilkkuja se sisälsi. Yllätys, yllätys, siellä oli "kadoksissa" olleet tavarat paperiin huolellisesti käärittyinä. Niitähän oli enemmän kuin muistinkaan. Kyllä taitaa tosiaan vanhuus tulla minulle, kun tuo muisti noin jo heittää. Mutta helpotti oloa kun nyt löytyivät.

Eikä onnenpotkut siihen loppuneet. Mahduin aamulla, vihdoin viimein, talvella ostamiini farkkuihin. Mikä ilon hetki.

Kaiken lisäksi auton katsastus matkalla kuski noudatti nopeusrajoituksia ja turvallisuusväliä, mikä on aivan uutta hänen kohdallaan.

Luulin jo tämän kaiken olevan unta, mutta en uskaltanut nipistellä itseäni, pelkäsin herääväni ihanasta unesta.

Tällaistakin voi sattua elävässä elämässä näköjään, monta onnenpotkua samana päivänä.