Siinä se kallistui tämäkin tämäkin päivä iltaan. Eikä tullut tehtyä mitään näkyvää josta vois mainita. Tarkoitus, tai haave oikeastaan, oli maalata tänään niin monta esinettä, että olisi voinut polttaakin niitä uunillisen. Ja mukavan mallisen konjakkipullonkin olis samalla saanut sulatettua. Tyhjä se pullo oli, älkää turhaan säikkykö.

Eihän nämä ajatukset tietenkään toteutuneet. En edes tervikkeita purkanut maalauspöydälle.

Mutta mitä minä sitten oikeastaan tein, ainakin kaalikääryleitä, mutta niitäkin vasta nyt iltapuoleen. Ihan miettimään nyt pisti missä se aika hurahti.

Ai joo, siivosin makuuhuoneen. Tulihan sitä kuitenkin jotain hyödyllistä tehtyä, niiden kääryleiden lisäksi.

Ne kalikääryleet vaativat aikaa kun niitä alkaa tehdä. On keitettävä kaalit ja riisit ja niin edelleen. Oli siinä riisin keitto mennäkin uusiksi. Lähdin näet niiden kiehuessa tutkimaan sähköpostiani ja purkamaan vastaamattomien viestien sumaa. Vihdoin muistin mikä kattila oli kiehumassa ja niinpä riiseistä tulikin ylikypsiä. Mutta haitanneeko tuo, en keittänyt uusia.

Nyt on meijännii jiäkuapissa kualkiäryleitä, suap niitä näläkääse syyvvä, näin savolaisittain sanottuna. Ei taida kaikki ymmärtää mitä edellä kirjoitettu tarkoittaa, ei ymmärtänyt kerran syntyperäinen savolainenkaan. Suomennettuna se on: Nyt on meidänkin jääkaapissa kaalikääryleitä, saa niitä nälkäänsä syödä.

Katsotaan nyt onko huomenna sitten maalauspäivä.

Nyt pitää sanoa että kyllä tunnelin päässä pilkottaa valoa jo. Pikkulinnut laulelivat että kuvankäsittelykurssi alkaisi kuitenkin. Jipii....