Näin se vierähti tämäkin lokakuun viimeinen päivä iltaan. Vielä on tuoreessa muistissa 43:n vuoden takainen samainen päivä. Silloin syntyi esikoisemme , putkahti maailmaan pieni poika. Putkahti ja putkahti, pieni ja pieni, miten sen nyt ottaa. Sellainenhan se oli, 4230 g ja54sm, , se siitä putkahtamisesta.

Tuntuu tosi kummalliselta kun ajattelee, että siitä on tosiaan niin kauan. Johan nuo lapset pakkaavat menemään iässä ohi vanhemmistaan. Sanovat, nuo viisaat, että ihminen on niin vanha kuin hän tuntee olevansa, ja minä tunnen olevani korkeintaa nelikymppinen . Mutta tipahdan kyllä maanpinnalle näistä aatoksista, kun vihlasee milloin mistäkin nivelestä. Vai aivotko ne ovat  niin lapselliset vielä, että eivät meinaa vanhan kategoriaan asettua .

Oli miten oli, tänään sitä muisteltiin edesmenneitä  omaisiamme. Kävimme hautausmaalla asti kynttilät sytyttämässä. Neiti M oli mukana ja hän ihasteli näkymää, lähes kaikilla haudoilla oli kynttilä tai useampikin, sytytettynä. Ei ollut aiemmin näin iltahämärissä käynytkään hautausmaalla.  Myös tytär pienten poikiensa kanssa olivat pistäytyneet siellä ja pojat olivat olleet aivan haltioissaan. "Ihanaa", oli nuorimmainenkin huokaissut. Eikä ollut väärässä, se on vaikuttava näky illan hämärtyessä, samoin on Joulu-aattonakin.

Pakkasetkin ovat alkaneet. Tänään on koko päivän ollut miinuksen puolella mittari. Kynttilän sytytys reissulla alkoikin tuntua että olis varmaan aika etsiä jo jonkunlaiset kalsarit farkkujen alle, meinasi vilu tulla.

Eikä tässä nyt pitkää aikaa mene, kun tuo lähiomainen alkaa aas minua ärsyttämään. Hänellä on ärsyttävä tapa loruilla minulle pakkas-aamuina näin: "Pakkanen puhurin poika, kylmä maita, kylmä soita, mutta älä kylmä minun kynsiäni."  Minä, aamu-äreänä ihmisenä , olen vähällä aina räjähtää . Johan hän eräänä aamuna taas yritti, mutta kun ilmoitin etten vastaa seurauksista jos jatkaa, eikö hän jo 45:n vuoden ajalta ole oppinut etten siedä sitä lorua.

Nyt se on lokakuu jo loppunut ja marraskuu alkoi, kello löi juuri 24.00.  Jotain mukavaa pitäisi tässä vielä keksiä, ettei noin ikävään asiaan tarvitsisi lopettaa.

Uuden sanan sain tänään sanavarastooni, kunpa muistaisin sen aina tarvittaessa myöhemminkin. Neiti M:n kanssa kilpailimme Valittujen Palojen "laajenna sanavarastoasi" parissa. Niinhän siinä kävi, että hävisin pisteellä neidille, joka oli syystäkin onnellinen. Niin se uusi sana on HÖPSISMI. Tarkoittaa : Elämän filosofia, jossa päätökset tehdään kolikkoa heittämällä.

Heittäisiköhän tässä nyt kolikkoa ja katsoisi pitääkö mennä nukkumaan vai alkaisiko katsoa joskus tallennettuja tv-ohjelmia?

Heitin sitä kolikkoa 3 kertaa, enkä saanut kertaakaan kiinni joten en usko höpsismiin ja painun sovinnolla peiton alle.

HYVÄÄ MARRASKUUTA KAIKILLE!