Mitähän  jos nyt yrittäisin  kertoa matkastamme Ahvenanmaalle. Saa nähdä käykö samalla lailla kuin edellisellä yrityksellä, kun kaikki humahti yht'äkkiä taivaan tuuliin. Toivottavasti muistan edes suurinpiirtein mitä matka antoi.

Monena kesänä on metsäfirma tarjonnut puunmyyjille jonkun mielenkiintoisen matkan. Viime kesänä kävimme Viron Saarenmaalla ja nyt matka suuntautui Ahvenanmaalle ja sen saaristoon. Pitkäaikaisena haaveenani on ollutkin päästä näkemään tätä Suomen kolkkaa, joten matkapäätös ei ollut vaikea.

Aamulla anivarhain oli lähdettävä liikkeelle, ensin  noin 50 km:n matka omalla autolla kaupunkiin, josta jo ennen klo 7:ää lähti linja-auto matkaan. Oli siinä istumalihakset tiukilla kun 9 tuntia auton penkkiä hautoi. Tosin muutama jaloittelu hetki, sekä ruokatauko, oli pidetty, mutta silti.
Tuntui hienolta päästä haistelemaan meren tuoksua Kustavissa saaristolauttaa odotellessa.



Maisemaa Vuosnaisissa josta nousimme saaristolautalle. Lautta vei retkeläisjoukon Brändön saarelle. Siellä ajeltiin pikku kylään Åvaan, jossa odotti pieni mutta viihtyisä hotelli Gulvivan mökkeineen ja maukkaine päivällisineen. Ruokailun jälkeen tutkailimme vielä kävellen saaren rantamaisemia ja kasvillisuutta. Mukavaa oli raskaan päivän jälkeen kellahtaa oikein miellyttävälle vuoteelle nukkumaan.

Kyllä se nukuttikin hyvin, raikas meri-ilmako se oli syynä siihen vaiko väsymys, pääasia että nukutti. Moni kuitenkin tuntui suurimman ajan yöstä viettäneen valvoen, vierastivat näet vierasta petiä.
Eipä sitä nukkuma-aikaa tosin ruhtinaallisesti ollutkaan. Jo klo 5 (Suomen aikaa) piti olla aamiaispöydässä. Oli näet jouduttava taas saaristolautalle joka lähti Torsholmasta Vårdön Hummelvikiin.



Suora oli lautan tie...toistaiseksi, ennenkuin joutui lukuisia saaria väistelemään.

Hummelvikissä odotti opas, jolla tuntui olevan hallussaan kaikki mahdollinen tieto Ahvenanmaasta. 4,5 tuntia kestäneen kiertoajelun aikana saimme rautaisannoksen Ahvenanmaan historiasta ja myös nykyajasta. Mielenkiintoista kerta kaikkiaan.



Yksi käynti kohteistamme oli tämä Bomarsunds fästning (meniköhän tuo oikein),Oolannin sodan aikuiset linnan rauniot.




Tutustuimme myös Kastelholman linnaan, Vita Björn vankilamuseoon ja Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseoon



Tällaisia juhannus salkoja näkyi useita ja kerrottiin koristeiden olevan aika monimutkaisia ja hitaita valmistaa. Paljon myös väkeä tarvitaan salon pystyyn nostamisessa.
Lounaan jälkeen opastus päättyi sen päivän osalta ja majoituimme Hotelli Savoyhin Maarianhaminassa. Loppu iltapäivä olikin sitten omaa aikaa ennen päivällistä.
Ei sitä heti jaksanut lähteä kaupungille harppomaan, kuumakin oli. Edellisenä päivänä kotoa lähtiessä vettä satoi kaatamalla eikä mikään helle ollut, päinvastoin. Mutta nyt alkoi olla ilmassa helteen tuntua.

Hetken levättyämme päätimme lähteä vähän kaupunkia katsomaan.  Huh huh... hiki pakkasi tulemaan, jalkojakin särki,kengät puristi. Ennen hotellille paluuta istahdimme rannalla hetken lepäämässä ja tietysti auringon paisteessa. Sitä herkkua kun niin harvoin sai.
Hotelliin päästyäni oli pakko mennä suihkuun, naamakin oli hiestä märkä ja punainen. Aikani jäähdyteltyäni vilkaisin peiliin, hämmästyin kun kasvot yhä olivat hehkuvan punaiset. Miten ne nyt noin... Nyt iski paniikki...olin polttanut ne kävellessä siinä helteessä ja kuumana porottavassa auringon paisteessa. Eihän minulla mitään suojavoiteita ollut, enhän sellaisia ole ikänäni käyttänyt. Mikä nyt neuvoksi, päivällinenkin oli tuotapikaa alkamassa? Äkkiä vain pyyhe kylmällä vedellä märäksi ja kasvoille. Onneksi oli mukana pieni voide putkilo hyttyspistojen varalle ja se kävi myös auringon polttamalle iholle. Sitä vaan näaamaan ja vähän se kuumotus hellitti. Päivälliselle oli vain lähdettävä vaikka ei olis ilennyt millään. Onneksi yön aikana oli kuumotus ja punotuskin hävinneet, joten ei niin pahasti palanut mitä pelkäsin.

Aamulla vielä lyhyt kaupunki kierros oppaan kera. Aikaa jäi vielä tehdä ostoksia ennen satamaan siirtymistä. Nousimme Isabella laivaan ja matka kohti Turkua alkoi ja samalla kotimatka aloitettiin.




Pommern-laiva. Kuva on hämärä kun se on otettu Isabella-laivan likaisen ikkunan läpi. Senverran siitä selvää saa että 4-mastoinen purjelaiva se on.

Laivalla nautimme taas tuhdin buffet lounaan. Senhän nyt jokainen tietää, että laiva-aterian jälkeen on ähky-olo.
Turusta ajoimmekin välittömästi Naantaliin  ja majoituimme Naantalin Kylpylän Kylpylähotelliin.
Niin oli ollut kuuma ja väsyttävä päivä ettemme me, lähiomainen ja minä, jaksettu enää lähteä kävelemään, vaan painuimme hotellin upottavan pehmeisiin vuoteisiin.
Yöllä heräsin salaman välähtelyyn. Nousin sängystä ja avasin ikkunan,  johan alkoi kuulua jyrinääkin. Salamointi oli tosi mahtavaa, jatkuva välähtely halkoi taivasta. Lähes päällä ne pilvet hetken oli,  kerran pamautti kunnolla ihan. En viitsinyt koko yötä vahtia vaan painuin takaisin peiton alle.
Aamulla oli ilma jonkunverran raikastunut.

Huoneiden luovutuksen jälkeen lähdimme taas kaupunkikiertoajelulle.




Tutustuimme vanhaan luostarikirkkoon josta kuvakin on.




Viimeisenä käyntikohteena oli Kultaranta. Oli tosi upea puutarha. Jaettu kukkien värin mukaan useampaan osaan. Tämä on sini-valkea puutarha.

Viisastelimme, että olisimme menneet linnaan presidentin kahvi vieraaksi, mutta kun eivät olleet kotosalla niin turha olisi ollut mennä koputtelemaan.

Merisalissa syödyn lounaan jälkeen alkoikin kotimatka. Siinä sitä taas köröteltiin kyydissä. Kello oli jo lähes ½ 12 yöllä kun saavuimme kotiin.

Matka oli hyvin onnistunut ja kertakaikkisen mukava. Matkaseurakin oli oikein hauskaa. Ei ollut yhtään sellaista henkilöäjoka olisi ollut häiriöksi, eli suomeksi sanottuna ryyppykaveria. Nehän ne yleensä pilaavat tunnelman. Hyvin sivistynyttä sakkia kaikki.
Nyt on sekin  kulma maastamme nähty. Mitähän seuraavaksi kohteeksi keksivät, jännityksellä jään odottamaan.