Eilen oli miehillä se suuri päivä. Sai painaa päähän punaisen pipon, ottaa kiväärin olalleen ja suunnistaa synkille saloille hirviä jahtaamaan.

Piti illalla laittaa herätyskellokin soimaan, ettei nuku rokuliin. Töihinlähtö päivinä ei lähiomainen oikein tahdo herätä edes kellon soittoonkaan, mutta annas'

olla kun on metsälle tai hiihtämään lähtö kyseessä, niin kyllä alkaa "liehua" jo ennen soitto herätystä.  Niin eilenkin, metsästysvaatteetkin sekä reppu oli varattu jo 2 päivää ennen jahtipäivää.

Kuopuskin oli tullut kotiin ja yhdessä miehet lähtivät aamunkoitteessa, tietysti suuren saaliin toivossa.

Mutta kuinkas siinä kävikään? Tulivat jo hyvissä ajoin iltapäivällä kotiin. Ei edes lämpimiä jälkiä olleet tavanneet. Kokemusta sen sijaan tuli, kuulemma. Hyvä niin, kokemus on korvaamatonta .

Tänä aamuna uusi yritys, menivät saaria tutkailemaan, olisikot elikot siellä metsämiehiä paossa. Ja sieltähän alkoi saalis eläimiä löytyä. Iltapäivällä alkoi autoja saapua pihaan saalis mukanaan. Mullikan toivat nyljettäväksi.

Tuo meidän neiti E on innokas metsästäjä. Vielä ei ole saanut kaatoa tehdä, mutta eiköhön se tulevaisuudessa sekin tapahtune. Ja sen varmaan kuulee sitten koko pitäjä, jos ensimmäisen sorsan ampumisen reaktioita on uskominen. Tuntui hullunkuriselta vähäsen, kun miesväki meni pellolle suolistamaan ja nylkemään ruhoa, tuli neiti E tupaan ja pyysi: "Mummo, onko sulla puukkoa, menen nylkemään ?" Olihan mummolla puukkoja eikä siinä pitkin mennyt kun hirvi oli "riisuttu" ja viety kylmiöön riippumaan.

Sitten olikin metsästyksessä mummon osuuden vuoro, kahvin keitto. 7 metsästäjää pelmahti kahvipöytään ja kyllä pulla ja kakku kauppansa teki .

Ensi viikonloppuna homma jatkuu.