Joulu tulla jollottaa, makkara kakkara kainalossa.
Niin... se juhla lähestyy uhkaavasti, vaikka tuntuu että vastahan se joulu oli, ei ole ennättänyt vielä  siitäkään toipua.
Ystävät ja tutut kyselevät, jo aikoja sitten: "Joko olet alkanut joulua laittamaan?" En todellakaan ole paljoa edes ajatuksia sille uhrannut. No, leivottiin kyllä tuon lapsikatraan nuorimmaisen kanssa viimeviikolla piparkakkuja. Nyt tänään tein pari pellillistä omia pipareita.
Ei niitä nyt tullut edes sataa kappaletta yhteensäkään. Vähän, siihen verrattuna mitä aikoinaan, kun oli niitä kakkaran syöjiä kotona. Pipareita tuli tehtyä lähelle parisataa. Ja se torttu paljous sitten, saatoin tehdä 5 - 6 kg torttutaikinaakin ja ne väkertää tortuiksi. Hyvä että riitti pyhiksi, homehtumaan ei jäänyt.
Itse olen aina ollut perso tortuille. Muistan kun kerran teippasin torttulaatikon kiinni etten napsisi niitä ennen aikojaan. Mutta olinpa vaan tehnyt käden mentävän reijän kanteen ja tortut olivat huvenneet huomattavasti.

Sairastuttuani tähän ruokarajoitteeseeni (keliakia) tuli joulun alla suru, kun en saanut torttuja. Yritin  ja kokeilin erilaisia reseptejä taikinan teossa. Tulos: syötäviä mutta ei hyviä. Kaupastakin löysin valmistaikinaa, muttei sekään miellyttänyt. Viime jouluksi löysin jostain jo tortulta maistuvia leivonnaisia ja nyt olen löytänyt taikinaakin, on vain ulkolaista tuotetta, mutta olkoon, kunhan jouluni on pelastettu torttujen osalta.

Lahjojen osalta alkaa kaikki olla järjestyksessä. Omin käsin olen niitä väsännyt, en kauppiaita ole rikastuttanut kuin raaka-aineiden osalta. Eipä ne ole muuloinkaan rikastuneet minun ostoksistani, mutta nyt tuli sellainen olo että pitää yrittää itse saada jotain aikaan niin kauan kun peukalo heiluu. Suurin osa tuotoksista on jo paketoitu, pikkasen vielä tekemättä. Hyvällä tolalla siis.

Yksi asia minua harmittaa kovasti. Ihan suututtaa peräti. Se johtuu valokuvista.
Aikomus oli laittaa sukulaisille ja tuttaville joulutervehdykseksi valokuvia kesällä olleista lähiomaisen syntymäpäiviltä.
Juttu meni näin. Kyseiset kuvat olivat netissä ja minä, "muka viisaana", kaivoin muistiinpanoni esille ja aloin poimia kuvia omaan kansioonsa ja latasin ne sitten tuonne kuvatehtaan valmistettavaksi. Ja niitä oli kappalemäärältään aika paljon. Ei mennyt monta päivää kun kuva laatikko tuli postista.
Kun avasin lähetyksen iski pettymys. Ei niitä voi lähettää kenellekään, niin ovat epätarkkoja ja rakeisia. Aikani mietittyäni tajusin, että ne netin kuvat olivat liian pieniä ja kun tilasin vielä kymppi-kuviksi, niin näinhän siinä kävi. Onneksi ei olleet hirveän kalliita, mutta olisi minulla löytynyt sille summalle muutakin rahanreikää.  Niinhän se on että tyhmyydestä sakotetaan ja nythän opin tämänkin jutun kantapään kautta kuten sanotaan. Ei auta kuin tehdä uusi yritys, mutta eivät sitten jouluksi ennätä lähetettäväksi.

Tällaiset ne on mietteet tällä haavaa, millaisia sitten lähempänä suurta juhlaa. Toivon mukaan ei paniikki iske.