Olin kutsuttu syntymäpäivä kahville. Mukavaa.

Ostin lahjankin, sellaisen pienen...vaatimattoman. Se pitäisi paketoida vielä. Onneksi oli rulla kaunista ja herkkää käärepaperia, siitä vain hommiin. Koska lahja oli tasasivuinen niin paketointi sujuikin helposti, teippikin löytyi.

Kortti teetti jo vähän hankaluuksia. Se oli tekstitön kuvakortti, piti etsiä jotain runon pätkää kirjoittaakseni tekstin. Mutta mitä keksisin, oma pää kumisi tyhjää, ei mitään riimiä antanut ulos. No kirjoista sitten. Niistä löytyikin pilvin pimein, mutta kaikissa oli jotain jonka vuoksi hylkäsin ne. Olin jo epätoivon partaalla, kellokin siirteli viisareitaan vääjäämättömästi lähtöaikaa kohden.

Viimein kelpuutin yhden jota olin kyllä käyttänyt aiemminkin, onneksi en samalle henkilölle. Se oli hyvä. Aloitin kirjoittamisen ja heti ensimmäisessä kirjaimessa tein virheen. Ei sitä koukeroa voinut korjata, pitää peittää jotenkin mutta millä. Muistin sitten että minullahan on pieniä orvokki-tarroja, se kävisi koska kortissakin oli orvokkeja.

Mutta eipä löytynyt orvokki-arkkia laatikosta. Alkoi jo pinna kiristyä, kun ei toisestakaan löytynyt. Missä ihmeessä se voi olla vai oliko jo loppuneet. Mietin kuumeisesti mistä vielä etsisin, paniikki alkoi jo nostaa päätään. Päätin vielä kurkata suureen askartelutarvike laatikkooni. Löytyi viimein, vain 2 tarraa jäljellä, mutta yksi riittää. Pääsen jatkamaan kortin kirjoitusta.

Lähes valmista, vielä paketin ympärille koriste nauhaa. Ja sitähän minulla on. En viitsinyt kavuta yläkertaan, jos vaikka joku rulla olisi jäänyt alas. Niinkuin olikin, ikävä kyllä oli vain väärää väriä, ei sopinut käärepaperin väriin. Eikun ylös etsimään. Eipä vaan löytynyt sieltä pätkääkään. Mihin ihmeeseen olin sen kassin laittanut jossa nauhat ja paperirullat olivat (onneksi olin ostanut uuden paperi rullan)? Paniikki alkoi olla käsin kosketeltavissa.

Ei auttanut muu kuin turvautua sängyn alla olevaan suureen askartelutarvike laatikkooni ja siellä oleviin paperinaru keriin. Niistä sitten "taiteilin" siteen paketin päälle. Eihän siitä kiireessä kaunis tullut, mutta sai kelvata.

Kun sain valmiiksi vilkaisin kelloa ja huomasin että panikoin turhaan, vielä olikin aikaa ihan runsaastikin.

Mitä tästä opimme? Sen että kannattaa keskittää askartelutarvikkeet aina samaanpaikkaan, säästyy turhalta juoksulta. Siitä melkein uskallan pääni pantiksi laittaa että seuraavien päivien aikana kadottamani tavarat ilmaantuvat näköpiiriini.