Luvatut kuvat

Niinpä.

Lupasin heikkona hetkenä laittaa kuvaa keskeneräisestä maalaustyöstäni. Lupaus on lunastettava nyt, ei saa pettää. Lapsenlapsikin sanoi kerran näin, kun ei saanut selvää puhuinko totta vai narrasinko: "Isoäidit eivät koskaan valehtele eivätkä harrasta extreemeä."

Jälkimmäinen pitää minun kohdallani täydellisesti paikkansa ja jälkimäisenkin kohdalla yritän pysytellä totuudessa. Paitsi joskus joulun aikaan on pakko puhua vähän muunnettua totuutta.

No asiaan.

Olen ahertanut posliininmaalauksen parissa jo vuodesta 1980, muutaman vuoden taukoja lukuunottamatta (lapsen "teko" ja opiston tauko). Kiinnostusta on riittänyt kiitettävästi näihin päiviin saakka ja taitoakin on hiukan kertynyt vuosien varrella. Monta kippoa ja kuppia on kaappiin kertynyt ja osa on jo matkannut sukulaisille ja ystäville.

Tällainen on maalaustarvike pakkini. Kuva on aika epäselvä, mutta kun tarkasti katsoo niin erottaa että on jokunen värijauhe purkki ja muutakin hilpetööriä.

Tässäpä työpöytäni kotona väripaakkuineen. OHO, nyt tietysti katseenne kiinnittyi taustalla oleviin puteleihin. Ei, eivät ne ole maalarin "välipala" pulloja, vaan kierrätykseen menevistä pelastettuja ja odottavat siinä sulatukseen menoa. Jäivät epähuomiossa näkyville kuvaa otettaessa.

Tässä on sitten polttouuni sisältä kuvattuna. Tämä uuni oli minulla haaveena vuosikausia, mutta tavoittamattomissa sen korkean hinnan vuoksi. Käytettyjä ei ollut enemmälti tarjolla ja asiantuntijat varoitivatkin niistä. Remonttia olisi ollut pian edessä.

Mutta sitten kävi niin, että veli lunasti lapsuuden kotimme ja minä sain pienen tukun RAHAA! Silloin välähti... ostankin upouuden polttouunin. Lämpimästä lapsuuden kodista luovuin ja saan toisen lämpimän tilalle. Enkä ole katunut päätöstäni yhtään.

Tällainen lautanen oli myös viime poltossa. Sen pitäisi olla periaatteessa valmis, mutta saa nähdä, kun jonkin aikaa katselen niin lisä "sutimista" varmaan löytyy.

Tässä sitten tämä "Iisakin kirkko". 3 polttoa on takana ja ihan raakile vielä. Mutta kun nuo ruusunkukat ovat niin 'monilokeroisia', niin armottoman hitaita maalata. Tietysti välillä pitää lautanen jättää ns. pöydälle, niinhän tekevät nuo viisaatkin kokouksissaan jonkun kinkkisen asian kanssa.

Toivottavasti muistan sitten, kun työ on valmis, laittamaan kuvan siitä.

Jatkan tätä kuvakavalkaadia laittamalla muutaman työn aiemmilta vuosilta.

Jassoo, tuo alusta ei oikein anna oikeutta lautaselle. Tämäkin työ oli eräänlainen 'Iisakin kirkko', tein sitä kauan. Mutta se olikin aika vaikea, kuvaan piti mahtua paljon ja kuva-alue oli vain n.4x8 sm.

Tässä ensimäiset maalaamani ruusut 15- vuoden takaa. Tietysti hölmöyksissäni valitsin vielä vaikeimmat (valkoiset) ruusut opettelu kohteeksi. Onneksi, vaikka itse sanonkin, jotenkuten onnistuin.