Niin se aika mennä viilettää, helmikuu jo viimeisiä henkosiaan vetelee. Ei ole kuin hetkonen, kun on jo täysi kevät päällä. Vaikka ei kovin keväiseltä vielä vaikuta, luntakin on yli ½:n metrin ja kas kummaa, uutta jo lykkää parast'aikaa taivaalta. Mutta toivossa on hyvä elää. Ainakaan ei ole pakkasta.

Tuon lumimäärän kanssa, joka on tällähaavaa maassa ei pitkin vanheta, kun se alkaa sulaa, sellaista hötöä se on. Parhaimmillaan mittarissa oli 70 sm, mutta tiivistyi jo 10 sm tuon ilman lämpenemisen myötä.

Tämä viikko on mennyt pääasiassa sairastaessa. Tuli vatsavaivoja ja lähiomainen vei sitten puoliväkisin lääkärille. Siinä sitten juoksin loppuviikon lääkärien luona (kun kimmokkeen sain siihen) ja joka kerta lisää lääkettä. Pillerivuori on melkoinen, jos näillä ei vaivat häivy niin ne on kuolemaks'. Saa nähdä miten käy, paremmalta nyt ainakin tuntuu.

Iästäkö johtunee kun tuntuu siltä niinkuin olisi se muinoinen varis tervatulla sillalla: Kun nokka pääsee pyrstö tarttuu, kun pyrstö pääsee nokka tarttuu j.n.e...Mutta en anna sen häiritä, aina, kun "kumpikin" on irti yht'aikaa, niin silloin pitää toimia.

Tällä hetkellä ei kyllä ajatteluelimessä ei ole taaskaan toimintaa, kirjoittaminen on aikamoista tervanjuontia, eli väkinäistä. Siispä lopetankin tähän ja tavataan sitten kun juttu luistaa.