Ihan ensiksi on laitettava se lumimittarin kuva, jota en viime kirjoitukseen löytänyt. Aivan hyvin olisi kelvannut viimevuotinenkin kuva, koska silloinkin oli paljon lunta, saman verran kuin nyt.

Tältä näyttää tänä talvena helmikuussa. Taidan laittaa vertailun vuoksi viime vuotisenkin.

Lähes sama lukema, vähän ylempänä on vuoden 2011 lukema  kylläkin. Saa nyt nähdä tuleeko vielä lumisateita vai muuttuuko vesisateeksi.

Se siitä lumesta, pakkasetkin pyllähtivät nurin nyt, se mittari lähentelee jo + - 0.

Minä olen aloittanut uuden harrastuksen viimein, lääkärin määräyksestä tosin. Nyt yritän nauttia lääkärin määräämää, resepti vapaata lääkettä lähes päivittäin. Se on sitä LIIKUNTAA, isoilla kirjaimilla. Ihmeen äkkiä siihenkin jää koukkuun, ihan huono omatunto on jos ei pääse edes viittätoista minuuttia kävelemään. Tunnissa ennättää jo mukavan pätkän maantietä mitata. Ja kuntokin on kohentunut huomattavasti. Ja mikä parasta, lonkka- ja polvikivut on jo poissa, ainakin suurimmaksi osaksi.

Hyvin on lumisia maisemia "lenkkipolun" varrella.

Kun tulin naapurin pellon laitaan asti, huomasin että eihän sieltä näkynyt tielle kuin kattoja. Kesällähän kaikki rakennukset näkyivät. No, taas on syy hangen paksuus.

Tietokone juttujakin olen taas viritellyt käyntiin, siis opintoja. Nyt on omalla kylällä tekstin- käsittely-kurssi ja aloitin siellä. Olen vähän miettinyt erästä uutta juttua ja siihen tarvitsin lisä oppia. Alkuun oli outoa aloittaa nämä hommat uudessa paikassa, vaikka se oli tuttu paikka, kurssikaverit tuttuja,  mutta opettaja oli uusi. Olin niin tottunut 2:n vuoden aikana siihen meidän tuttuun, rentoon porukkaan. Meillä oli tosi mukavaa, pidimme välitunninkin kahvia nauttien. Nyt ei ole välituntiakaan, kahvista puhumattakaan. Tosin aikakin on lyhyempi iltaisin.

Eilen aamulla ihan pyrki naurattamaan tuo oma järenjuoksu, miten se on jo hidas. Keskiviikko-iltana oli kurssilla yhtenä aiheena kirjoituksen palstoittaminen. Vasta perjantaina  välähti, että sehän oli juuri sitä mitä taitoa kaipasin uutta projektiani varten. Ei se vanhuus yksin tule.

Huomenna pitäs harjoitella niitä kirjoitus asioita ja palstoittamista ym. Seuraavalla viikolla ei sitten joudakaan, tulee näet hiihtolomalaisia. Mummon pienet tytöt tulevat hiihtämään Savon latuja, ja tietenkin mummon pienet pojatkin tulevat tuosta naapurista serkkujen seuraksi.

Toivon vaan että sää olisi hyvä hiihtäjille, pakkanen pysyttelisi matalissa lukemissa eikä pyrykään kiusaisi.