Minua oli kaivattu, uskomatonta. Joku oli ollut jo ikävissään kun en ollut kirjoittanut muutamaan päivään. Yritän korjata asian. On vain ollut sellainen ns. luova tauko, ei ole ollut "henki päällä".

Perjantaina olimme erään hirviporukkalaisen 50-vuotis synttäreillä. Olipa "poika" kasvanut siitä,  kun eka kertaa hänet näin, oli silloin 5-vuotias muistaakseni. Pienellä porukalla juhlittiin, suku oli juhlinut jo aiemmin.

Lauantainakin menojalka vippasi kummasti. Teatteri-ilta oli vuorossa. "Laila-musikaali" oli näytöksen nimi ja mikä sen vielä teki mielenkiintoisemmaksi oli, että tyttären tytär, neiti-M, esitti siinä pikku-Lailaa. Tätä iltaa olikin odotettu kauan, mutta lippuja oli vaikea saada, niin loppuunmyytyjä  esitykset olivat.

Isäntä oli hyvin, hyvin väsynyt töistä tullessaan. Piti lähteä lauantainakin louhintahommiin ja teki tosi pitkän päivän (syömättä vielä), että sai urakkansa valmiiksi. Luulinkin että jää liput käyttämättä jos ei jaksakkaan lähteä. Eikä ylpeys antanut myöten, että kuski olisi vaihdettu. Niinpä neiti-M:n mummot ja ukit lähtivät porukalla kaupunkiin.

Näytelmä oli hyvä. Siihen oli mahdutettu Laila Kinnusen lähes koko elämän kaari.

Musikaalit ovat siitä ihmeellisiä minulle, että alussa menee jonkunaikaa ennen kuin pääsee sisälle juoneen. Sitten siitä alkaa nauttia. Musiikki oli Lailan omia lauluja, tuttuja ja hieman tuntemattomampiakin. Neiti-M oli liikuttava pikku-Laila kukka-essussaan, joka ilmaantui  Lailan muistoihin aika ajoin. Hyvä ja nautinnollinen esitys  kerta kaikkiaan.

Maanantaina olikin taas opiskeluilta. Sanoin , että pitää ihmisen olla vähän (eikä ihan vähääkään) höperö, kun pitää lähteä sellaisessa kelissä 30 km:n päähän oppitunnille. Vettä oli satanut monta päivää ja sehän näkyi ja tuntui soratien pinnassa. Aikamoista taiteilemista ajaminen olikin, välillä vielä piti sukeltaa sakeaan sumupilveen. Eikä voinut vitkastella vauhdissa (joka oli 50-60 km/h) enempää, kun neiti-M oli jalkapallo treeneihin menossa. Ehjin nahoin pääsimme perille, tyttö treeneihin ja minä kuvankäsittelyyn.

Kuvankäsittelyssä opettelimme elokuvan luomista ja se onkin mielenkiintoista hommaa.

Viikonlopun touhuilut taisivat väsyttää meikeläisen niin, että seuraavat päivät ovat menneetkin kuin sumussa. Sateista on ollut kaiket päivät ja niin pimeääkin, luulisi että asuu komerossa peräti, valoja on poltettava kaiken päivää. Lumet ovat sulaneet jo viimeistä hippusta myöten, uudesta ei ole tietoakaan. Lämmintä on + 5-7 astetta, jopa 8:aakin on näyttänyt. Heinänurmi pellot viheriöivät, että kohta voi lehmille niittää uutta ruohoa syötäväksi. Ei nyt sentään, mutta hyvin vihreiltä nuo rinnepellot näyttävät, kuin keväällä ikään.

Nyt onkin loppuviikko kerättävä voimia viikonlopun rientoja varten. Tuli näet kutsu eläkeläisten pikku-jouluihin. En paljon perustele  pikku-jouluista, mutta lupauduin lähtemään mukaan katsomaan onko yhtä välitöntä ja iloista meininkiä kuin kevätjuhlassa.

Toivottavasti ilmat kuivuvat jatkossa. Jos vain sataa, miten minä sitten pääsen maanantaina omalle kurssilleni, sanopa se? Vai onko kierrettävä pinnoitetua tietä pitkin joka jatkaa matkaa ainakin 50 km. Toivottavasti ei. Pitäkää peukkuja.