Hirviseurueet järjestivät Wanhanajan iltamat kylätalollamme lauantai-iltana.

Meninkin hyvissäajoin paikalle, koska "lähisukulaiseni" joutui  hommiin makkaran paisto  teltalle.

Harvakseltaan tuli iltamavieraita. Mainos ei ollut purrut hyvin, oli näet mainostettu niin vanhanaikaisesti, kuten muutamalla pylväsilmoituksella vaan, ehkä vielä muutamalla suullisella  kutsulla. Ei nyky ihmiset paljon sellaisia edes huomaa, lehdissä ilmoittelu menisi paremmin perille.

Senverran kuitenkin kertyi porukkaa ettei orkesterin tarvinnut tyhjille seinille soitella, tanssi pääsi alkamaan, mutta ruuhkaa ei lattialle muodostunut. Sali oli koristeltu kesäiseksi nuorilla koivuilla joita oli ryhmitelty keskilattialle sekä salin laitamille. Tuli mielikuva ahon laitamilla tanssahtelijoista.

Hirviseurueiden oma kuoro, HIRVENPOTKU, esiintyi muutaman laulun verran. Komeata kuunneltavaa tuollainen mieskuoro laulanta. Kuulemma olivat myös tanssittavia kappaleita, sanottiin. Ja kansa senkuin tanssi autuas hymy huulillaan.

Minä mieluummin vain kuuntelin, sillä en ole ollenkaan tanssi-ihmisiä, johtuu varmaan osaksi siitä kun en sitä taitoa osaa. Joskus kyllä "heikkona hetkenä" tulee mieleen ajatus että:"Osaisimpa minäkin laulaa ja tanssia," mutta se on vain sellainen ohi menevä haave. Tanssiahan tietysti voisi jollain tavoin opetella, nimittäin jos olisi todellisia haluja, mutta laulamisen kanssa onkin sitten eri juttu, kun ei ole siihen lahjoja.

Näissä iltamissa oli halukkaille myös karaokea ja moni käyttikin tilaisuutta hyväkseen. Myös minulle esitettiin, että valitse vain vihkosesta sopiva kappale ja mene laulamaan. Olin sitä mieltä, että kyllä järjestyksenvalvojat  osaavat hommansa jos sali täytyy tyhjentää, joten olkoon nyt tälläkin kertaa hommat osaavissa käsissä.

Vaikka väkeä oli vähän, niin kahvion ja makkarakojun väen ei tarvinnut istua peukaloitaan pyörittämässä. Tasaiseen tahtiin kummassakin kävi väkeä.

Illan kallistuttua jo lähemmäs puoltayötä, alkoi taivaalle kerääntyä synkkiä pilviä ja kuului kaukaista jyminää. Koska samana iltana oli myös naapuri kylässä kesäkauden avajais -pippalot, miesväki vitsaili naapurin poikien lyövän rumpuja niin lujaa että kuuluu tänne asti.

Lähdimme lähisukulaisen kanssa pois ennen tilaisuuden loppumista. Jos nyt totuudessa pysytään, niin täytyy tunnustaa että minulla oli tosi tylsää, tosi helpottavaa päästä pois. Eihän sinne pakkoa olisi ollut mennäkään, mutta kun ihminen on näköjään senverran utelias, niin tuli lähdettyä.

Se nouseva ukonilma ei sitten loppujen lopuksi päässytkään virran yli. Odotin niin salamoitten "ilotulitusta", mutta pois painui.