Ei sitä näköjään malta olla metsästä pois, kun varvikko sinertää ja pusikko punertaa.

Eilen kävin muutaman tunnin mustikkametsässä. En kerennyt kovin paljoa poimia kun kaverilla olikin jo ämpäri täynnä. Mutta hänpä huiski poimurilla, minä käsin. Mutta ei se mitään... laatu korvaa määrän, eikös se ollutkin niin. Ainakin minun poimimani olivat 100 x nopeampia puhdistaa.

Tänään kävin vatussa. Olin kyllä kerran aikaisemminkin käynyt pari litraa, tänään sain noin 5 litraa. Kaukana olen vielä tavoitteestani. Kun näin raakileiden paljouden, päätin että tänä kesänä poimin ainakin 100 litraa. Tavoitteesta ei puutu kuin 93 litraa. Senverran armollinen olen itselleni että otan lukuun myös nuo puutarhavattu vähäset joita on kertynyt jo kolmisen litraa. Jaa jaa... vielä on tinkimisen varaa tavoitteessa .

Mutta 100:sta litrasta sais aika paljon vattuhilloa ja sitä meidän porukassa menee. Lapsenlapset sanovat että mikään ei ole niin hyvää kuin mummon pulla ja vattuhillo. Sitä menee, pitko vain vilahtaa kun tulevat käymään.

Siis, vattupuskaan vaan, mitä sitä valittamaan pientä väsymistä.