En jaksanut pitää joulukuusta Nuutin-päivään saakka. Nättihän se oli...tuuhea ja tummanvihreä. Ei kaivannut liikoja koristeitakaan. Syyt ennenaikaiseen riisumiseen olivat aivan muut.

Nyt syksyllä olleen myrskyn kaatamasta suuresta kuusesta saatiinkin hyvä joulukuusi, niinsanottu latvakuusi, kävyt puuttuivat valitettavasti. Ihailin sen tukevia oksia joihin oli hyvä laittaa kynttilät ja ne pysyivät pystyssä. Meillä näet käytetään oikeita elävällä tulella varustettuja kynttilöitä. Sähkökynttilät saa tuoda VAIN minun kuolleen ruumiini yli.

Yksi pulma vaan oli jalkaan sovittamisessa. Runko oli liian paksu, sitä joutui vuolemaan enemmänkin kuin kuoren. No, eihän se sitten vettä saanut juodakseen, neulasten karisemiselta ei siis voi välttyä. Olkoon, kestää minkä kestää, hyvä jos pyhien yli päästään.

Aattona poltettiin kynttilöitä, mutta seuraavana päivänä en uskaltanutkaan enää sytytellä. Porukkaakin oli jonkun verran näissä ahtaissa paikoissa joten katsoin turvallisemmaksi olla tulella leikkimättä.

Ihmettelin pyhien mentyä, kun kuusi ei karissut lainkaan. Mistä se nyt sitä vettä saa vaikka kuori on poissa.

Vuoden vaihteessa oli enemmän "liikennettä" kuusen seutuvilla, odotin että jo ilmavirta ohi kuljettaessa saa neulaset rapisemaan lattialle. Mutta ei, kiinni pysyivät. Silti en uskaltanut kynttilöitä sytyttää. Jos pienikin liekki olisi oksia hipaissut, olisi ollut yks humaus kun koko puu olisi syttynyt. Sellainen mielikuva alitajunnassani oli. Ja onneksi oli.

Tänä aamuna aloin riisua koristeita joulupuustamme. Kun vähänkin nykäisin oksia kuului vaan ripiripi ripi lattialta. Niin että kuiva oli. Katkoin oksat ja käärin sanomalehtiin uuniin poltettavaksi. Hyvin iloisesti paloivatkin...turvallisesti.

Mutta silti oli pistelykirppu- vana olohuoneesta ulkorappusille kun rungon ulos kannoin, vaikka siististi olin karsimisen tekeväni. Pistelykirppu sanan keksi poikani pienenä kun karisseet neulaset sukkiinsa tarttuivat.

Ei se kovin harmittanut, vaikka ei Nuuttiin sitä pidettykään. Olisi siinä ollut pistelykirppuja vähän muuallakin kuin sukanpohjissa, kun se olisi yht'äkkiä rivauttanut kaikki neulaset kerralla alas. Katselin niitä oksan kärkiä ja olen sitä mieltä, että jos olisi se veden saanti onnistunut niin kukkimaan olisi kuusi ruvennut, tai ainakin vuosikasvut olisivat puhjenneet.

Tuo kynttilöiden poltto jäi muutenkin vähäiseksi, liekö ollut syynä olematon joulutunnelma, kun ei lunta ollut.