Siinä se taas vuosi vierähti. Siis edellisestä syntymäpäivästä. Vie taas tovin ennenkuin oppii tämän uuden numerosarjan jos joku ikää kysyy. Toivottavasti kukaan ei kysy.
Aamulla oli tyttäreni kertonut nuorimmaiselleen, että tänään mummo täyttää xx-vuotta. Siihen poika oli tuumannut että mummo on yhtä vanha kuin joulupukki . Lasten suusta se totuus tulee.

Kesää on jo pikkuhiljaa alettu odottelemaan ja siltähän tuo näkyy jo kehittelevänkin, Lumihanget ovat kovasti huvenneet ja piha on märkä ja kurainen. Tänään, aamuyöstä, satoi vähän lunta lisää ettei liian rajua olisi tämä kevään eteneminen, mutta se oli vähäistä. Niinhän sitä sanotaan, että uusi lumi on vanhan surma.
Ainakin on sukset sun muut hiihtimet viety jo seinustalta "kesäteloille", hiihdot on tältä talvelta hiihelty.
Loppujen lopuksi se talvi mennä hujahti uskomattoman nopeasti.

Kansalaisopistokin loppui ja pääsimme nauttimaan ansaitusta kesälomasta . Ajattelin laittaa muutaman kuvan tänne talven aikana valmistuneista esineistä, mutta yllätys yllätys, kaiken olinkin jättänyt opiston kevätnäyttelyyn vietäväksi ja en tietenkään ollut kuvannut niitä. Pitää sitten kuvata kun saan ne pois ja laitella nähtäväksi muutamia.

Olenkohan kertonut niistä koiranpennuista, en muista nyt (kato kun pätkii jo tuo muisti). Tiedoksi ainakin se, että kaikki ovat saaneet uuden kodin, 4 lähti maailmalle ja 1 jäi koti- koiraksi. Kerrompa sitten koira-tarinat toisella kertaa jos en ole niistä kirjoittanut, siksi en nyt ettei tule turhaa toistoa jos niistä on jo juttua.

Niiden koiranpentujen vuoksi jouduin olemaan koko talven aikalailla tiiviisti kotosalla, yökyläilyt pidemmällä matkalla on pitänyt unohtaa. Nyt tekee mieli irrottautua joksikin aikaa näistä ympyröistä. Siispä lähdenkin ensiviikoksi täydentämään oppejani kirjankorjaajan kurssille.

Voi voi kun meidän tuvassa tuoksuu tuore ruisleipä, ja se on juuri sitä herkkua mitä himoitsen, mutten saa ottaa. Ei auta muu kuin lähteä nukkumaan ja nieleskellä sylkirauhasten tuotteita.