Sattuipa somasti, kun tapasin naapuri pitäjän posliinimaalaus piirin opettajan ja hän pyyteli  piiriläistensä mukaan syysretkelle. Minähän olin tietysti valmis kuin "partiopoika". Oli vain vähäsen epävarmuutta siitä oliko retki-päivän kohdalla vielä tyhjää ja saanko omasta piiristäni ketään kaveriksi.

Kaveria en saanut, mutta kalenteri näytti vapaata, siispä lähdin yksin.

Koitti lauantai-aamu, harmaana ja ikävän näköisenä, mutta onneksi ei satanut. Lähdin ajelemaan sovitulle paikalle josta pääsisin nousemaan linja-autoon. Varasin aikaa lähes kaksinkertaisesti ettei tarvitse talla pohjassa ajaa. Pelotti hiukan vauhkot hirvet . Alkoi näet samana aamuna hirvenmetsästys, mutta yhtään hirveä ei näkösälle tullut, eikä myöskään niitä hätisteleviä punapipojakaan.

Jätin auton parkkiin ja jäin pysäkille odottelemaan. Siinä sitten ihmettelin näitä syksyisiä ruskan värejä ja (tähän kuuluisi kertoa; nautin raikkaasta syksyisestä säästä, mutta...) "nautin" tuoreesta pakokaasusta . Kyllä oli liikennettä, jatkuvasti ajoi jos jonkinlaista ajoneuvoa. Viimein saapui sekin auto johon pääsin nousemaan.

Matka jatkui kohti Jyväskylää ja siellä sijaitsevaa kauppaa nimeltä "Posliini-Pirtti". Se kauppa on todella posliininmaalareille todellinen posliini-taivas.Siellä oli kippoa ja kuppia ja vaikka mitä, en osannut kuvitellakaan mitä kaikkea on olemassakaan. Minä, joka olin lähtiessä luvannut itselleni, etten osta nyt maalattavaa, on käytettävä aiemmin hankitut alta pois. Ostan vain siveltimen ja joitain öljyjä ja tietenkin kultaa, koska se kuului olevan niin "halpaa" tarjouksessa. Muuten mukana olin vain huviretkeläisen ominaisuudessa.

Mutta kuinkas siinä kävikään? Kannoin kotiin loppujen lopuksi pieniä laattoja, pari mukia, tuikkualustoja yms.Ja mieli oli hyvä, kuinkas muuten.

Siirryimme posliinikaupasta toiseen houkutus paikkaan, Viherlandiaan. Siellä aterioimme ja se maistuikin,olihan iltapäivä jo pitkällä. Aikaa jäi vielä tehdä ostoksia kotiin viemisiksi.

Kiertelin katselemassa, mutta mitään en ostamisen arvoista keksinyt. Ajattelin että tämähän taitaa olla minulle halpa kauppa jos ei tarvitse rahapussia raotella. Mutta kas kas.Siellähän oli karkki-nurkka jossa jo jonkinmoinen kuhina kävi. Jokaisella tuntui oleva karkin himo. Kuuluipa sellainenkin kommentti että:" Kun kerran iän mukana muut himot hiipuu, niin pitäähän tilalle joitain himoja saada." Niin , aivan asiallinen selitys. Niinhän siinä tietysti kävi, että karkkia tarttui minunkin mukaan.

Vuorossa olikin jo kotiinlähdön aika, autoon vaan ja matkaan. Väsymyskin alkoi jo painaa. Illan pikku-hiljaa hämärtyessä saavuin kotiin johon olivat metsällä olleet miehetkin jo palanneet tuloksettomalta jahtireissultaan.

Mukava retki kaiken kaikkiaan