Muistuupa mieleeni aika, jolloin meillä oli kotieläimiä, lehmiä , muutama lammas, kanoja ja kesäisin otettiin possukin. Se tosin pisteltiin jouluna kinkkuna parempiin suihin.

Ihan luonnollistahan se on maalla, jossa eläimiä kasvatetaan ja teurastetaan. Ei kukaan karsaasti katsonut höyryävää kinkkua ja sanonut: "Tuota en sitten suuhuni pistä."  Kaikki nauttivat hyvällä ruokahalulla, luu vain tahtoi jäädä jakajan käteen.

Possu sai juosta vapaana pihalla niin pitkään kuin pysyi pihapiirissä. Sitten kun alkoi laajentaa reviiriään liiaksi (vaarana että menee maantielle) oli sen alistuttava karsina-asukiksi.

Erään possun nimi oli Munkki-possu (kuopuksen, 3v. keksimä nimi) ja se ei ollut hyvää kaveria lampaan kanssa. Vai lammasko se oli joka ei Munkki-possusta tykännyt, en niin tarkkaan enää muista. Kuitenkin niillä oli aina pientä kränää keskenään.

Aamuisin, lypsyn jälkeen, käskin lammasta ajamaan lehmät metsään (menivät metsän kautta peltolaitumelle). No, possuhan halusi myös siihen hommaan. Alussa sille riitti parinkymmenen metrin ajomatka, mutta sitten tahtoikin lähteä pidemmällekin. Ei uskonut, vaikka lammas yritti sitä käännyttää pois. Ei siinä auttanut muu, kuin varata maitoämpäri mukaan ja lähteä itsekin perästä. Ei possua uskaltanut laskea pitkälle, sitä kun ei tiennyt jos vaikka lehmät halusivatkin mennä lammen rantaan asti. Eksynyt ja väsynythän se meidän "joulu herkku" olisi silloin.

Toisena syksynä tuli sen kesäiselle possulle sydän vika. Alkoi olla väsynyt ja huono ruokahalu vaivasi. Lomittajan ollessa töissä, lakkasi syömästä kokonaan. Yritimme yhdessä antaa herkkuja, mutta ei maistunut. Sitten lomittaja keksi antaa taskustaan suklaata. Se kelpasi. Tuumasin että turhan kalliiksi tulee suklaalla syöttää, olikohan sitä vielä viikko aikaa teurastuspäivään.

Välillä jo vähän virkistyi ja söikin, mutta sitten muutama päivä ennen teurastusta meni jo korvat sinertäväksi ja kylmäksi, oli taas hyvin huonon näköinenkin.

Aikaistimme teurastusta päivystävän eläinlääkärin kehotuksesta, vaikka oli jo iltamyöhä. Onneksi, ei se olisi aamua nähnyt kuitenkaan.

Aamulla tutkin possun sydämen ja siinä oli sisällä kuin punertava kukkakaali. Soitin heti omalle eläinlääkärille ja kysyi, että voiko sialla olla sydän vika. "Voi toki olla, se 'kukkakaali' on merkkinä, että on sairastanut porsaana sikaruusun ja se on sitten jättänyt kyseisen kasvannaisen  sydämeen," vastasi lääkäri.

Ny ei ole ollut moneen, moneen vuoteen ollut possua. Tämä EU-aika karsi ylimääräisten eläinten kasvatuksen. Olisi pitänyt olla eri kasvatustilat joka eläin lajille, lypsykarjan kanssa ei ollut lupa pitää muita, ei edes kissa saanut olla navetan puolella.

Nyt on tyydyttävä kaupan joulukinkkuun. Mutta senverran olemme "entisen-henkisiä", ettei valmista kinkkua osteta, tuore sen olla pitää. Nyt on jo iso möhkäle suolavedessä likoamassa ja aaton aatto-iltana se laitetaan uuniin lämmittelemään yön ajaksi.