kun sen oikein oivaltaa. Totta!

Täytyi nousta univuoteeltaan purkamaan tuntojaan. Ei uni tullut enää, pienen nukahtamisen jälkeen, on senverran voimakas tunnemyrsky taas sisälläni.

Keskiviikkona tämä kaikki jo alkoi. Tarkoitus oli alunperin, että vietän taas muutaman päivän yksin kotona lepäillen. Mutta suunnitelmilla on tapana muuttua, joskus nopeammin kuin mitä ennättää edes suunnitella.

Aloitin niin sanotun "lomani" kauppareissulla ja sitten riensin kyläilemään pojan tytär Siru seuranani vanhan Anni-mummon luo. Siinä rupatellessamme aika meni kuin siivillä, aurinkokin alkoi tehdä jo laskuaan ennenkuin selvisimme kotiin. Yht'äkkiä välähti mielessä, mitähän jos lähtisimme käymään kesäteatterissa. Sirukin innostui heti ajatuksesta.

Ei muuta kuin matkaan vaan, aikaa ei ollut kuin vajaa tunti, matkaa oli edessä 60 km, eikä ollut oikein varmuutta missä se esitys pidetään. Hyvin onneksi osuttiin oikeaan paikkaan, aikaa jäi vielä ruhtinaallinen varttitunti odottelua ennenkuin esitys "Taistelevat koppelot" alkoi. Hyvä esitys muuten kannatti käydä.

Seuraavana päivänä pidimmekin siivouspäivän, koska oli vieraitakin tulossa. Kuopuskin oli tulossa äiti-muorin luo. Valittelin tyttärelleni, että näinköhän enää tunnen poikaa kun ei ole näkynyt ainakaan pariin kuukauteen. "Kysele ajokorttia," neuvoi hän. "Niinpä kai pitänee, tiedä vaikka on parrankin kasvattanut kesäloman kunniaksi", tuumailin.

Kuinka ollakaan, niinhän siinä oli käynytkin. Parta oli ilmaantunut, siisti sellainen, ei mikään risuparta. Ja kyllähän minä oman tekeleeni tunsin ilman henkilöllisyyden todistamista, se oli vain sellaista meidän huumoriamme.

Perjantaina alkoikin väki lisääntyä pirttiin, perunoita oli kattilaan laitettava reilusti enemmän kuin edellisellä viikolla. Tänään tuli vielä lisää sakkia, parhaimmillaan tässä näkyi pyörivän meitä 14 henkeä. Ja kaikilla oli kiire saunomisen ja ruokailun kanssa.

Eihän sitä muuten kiirettä olisi tarvinnut pitää, mutta kun oli taas teatteri-ilta. Metsäfirma näet tarjosi asiakkailleen kesäteatteri näytöksen "Konsultti" kylätalollamme. Kiirehdimme näytökseen, että onnistuimme saamaan istuma paikat.

Ajoimme pihaan jossa olikin jo lukuisia autoja. Ensimmäisenä oli liikennettä ohjaamassa nuori tyttö. Siinä vaiheessa minulta meni jo ihmetyksen sormi hämmästyksen suuhun (vai miten se sanonta kuuluukaan). Ei ole totta, voiko olla mahdollista että jotkut ihmiset ovat niin saman näköisiä, olkoonkin kuinka sukulaisia keskenään? Tunsin kyllä tämän kyseisen tytön, hänhän oli tyttäreni vanhin tytär. Mutta se yhdennäköisyys äitinsä kanssa ( siis Satu nuorena) liikehdintää myöten. Aivan kuin olisi aikaa kelattu 15 vuotta taaksepäin. Aikalailla hämmentynyt tunnelma oli hetken aikaa.

Näytelmä oli hyvä, kun juoneen pääsi kiinni. Lopussa yleisö osoitti suosiotaan valtavasti, kaikki pitivät siitä. Minäkin taputin niin että kämmeniä taitaa kihelmöidä vieläkin. Mielelläni katsoisin sen uudelleenkin vielä.

Hyvillä mielin palasimme kotiin ja jokainen hakeutui väsyneenä petipaikalleen nukkumaan ja keräämään voimia uutta päivää varten. Niin myös minäkin.

Olin nukkunut jo hyvän tovin kunnes heräsin, en tiedä mikä herätti, mutta uni vain karkasi silmästä. Aloin ajatella ja muistella päivän tapahtumia. Tunsin olevani hyvin onnellinen ihminen. Ympärillä pyörii suuri joukko terveitä lapsia ja lapsien lapsia, muut sukulaiset myös mukaan lukien, kaikki ovat iloisia ja touhukkaita. Voiko enää sen suurempaa onnea ollakaan.

Onhan se joskus tämä suuri joukko rasittavaakin, etenkin jos on väsynyt tai vähän sairaanakin, mutta useimmiten on ilo, välillä on tunne että sydän vallan pakahtuu onnesta. Ei voi muuta kuin olla kiitollinen kaikesta tästä.

Toivottavasti sain nyt edes osan tunteistani purettua tähän kirjoitukseen. Yritän houkutella Nukku-Mattia luokseni, jos häneltä vielä liikenisi hippunen unihiekkaa minulle. Olisin sitten huomenna pirteänä seuraamassa nuorison touhuja. Menemme näet tämän liikenteen ohjaaja tytön rippijuhliin naapuriin. Siinä sitä taas näen koko pesueeni (yhtä miniää lukuunottamatta) ja vähän muutakin porukkaa.

Näin se on: ELÄMÄ ON IHANAA, KUN SEN OIKEIN OIVALTAA.