Vähiinpä jäi viime kuukauden kirjoitukset, yhteen ainoaan supistui. Ei muistuta ainakaan päiväkirjaa tämä, ei. En tiedä mikä nyt tahmoo tällä saralla, kun ei niin pientäkään jutun pätkää saa aikaiseksi.

Yksi selitys minulla tosin on asiassa. Olen varmaankin haalinut liikaa harrastuksia itselleni, en tiedä mitä milloinkin tekisin ja toimittelisin ja siitä sitten seuraa ns. "ähky". Mikään niistä ei lähde kunnolla käyntiin.

Tälläviikolla loppui tietokonekurssi tekstinkäsittelystä. Siinäkin avautui yksi uusi, ennen kokeilematon juttu. Olen haaveillut kirjoittavani juttuja jälkipolville lapsuudestani ja kaikesta sellaisesta jota ei ole tullut juteltua ja jonka tunnen olevan tärkeää minulle ja myös heillekin joskus tulevaisuudessa. Sitten sitoisin jutut kirjaksi. Se vaatii kyllä paljon miettimistä ja kokeilemista miten saada onnistumaan näillä tiedoillani ja taidoillani. Tulevaisuus näyttää miten asia lähtee kehittymään.

Posliinia olen koettanut maalata. Pitäisi saada noita varastoja pienemmäksi, ei muuten voi ostaa uusia, kivoja esineitä ennenkuin entiset olisivat käytetyt.

Neulomistakin yritin tässä ottaa välillä ohjelmaani, mutta käsi mokoma ei oikein tykkää siitä. Siis siitä on pitänyt luopua, minkä nyt joskus kokeilen joko onnistaisi, sen verran on puikoilla aloitettua kudinta.

Viime viikolla jäin yksikseni tänne kotiin, kotivahdiksi. Muu porukka lähti hiihtokilpailu reissuilleen pohjoiseen. Ajattelin että yksin ollessani teen sitä ja teen tätä, näitä omia hommiani. Mutta niin vain kävi, etten saanut mitään aikaseksi. Sitä kun ei ole tottunut yksin olemaan, niin ei mitään osaa sitten tehdäkään vaikka ei kukaan ole häiritsemässä. Nukuin ainoastaan pitkiä aikoja, josta huomasin, että olinkin ollut aika lailla väsynyt.