Niin... juhannus on keskellä kesää. Toissa päivänä oli kesäpäivän seisaus ja siitä se lähti päivät lyhenemään. Eikä aikaakaan kun on jo joulu. Mahotonta meinikiä tämä ajankulun nopeus.

Ennen juhannusta saatiin kunnon vesisateita ja maa kastui kunnolla. Minäkin sain kylvettyä salaatin siemenet ja sipulit, pääsivät heti hyvään kasvuvauhtiin.

Remontitkin saatiin valmiiksi ja kerkesin siivotakin kun sain yhden tytöistä apulaisekseni.

Juhannusta juhlittiin taas tänä kesänä savusauna-rannassa. Vanhimman pojan anoppilassa on iso savusauna ja heillä on jo perinteenä lämmittää se näin keskikesän juhlana.Sinne saapuu sitten kylpemään koko suku, lähes. Ja ne löylyt, en malttanut tulla ylä lauteelta pois kuin vasta viimeisenä. Minä, joka olen nykyisin maailman huonoin löyly-ihminen, niin nyt istua kahjotin vaan siinä makiassa löylyssä. Jo toinen "löyly-kattaus" pelmahti pihalle läheiseltä mökiltä, niin oli minunkin kömmittävä alas ja pesulle. Uimaan en uskaltautunut, sanoin että säästän talviturkkini ensi talveksi. Pian huomasin että liika on liikaa saunomisessakin. Viimein sain puettua ja lähdin laavulle kävelemään. Hyvä että pääsin perille (50 m) huippasi niin kovasti.

Miniä oli hommannut syötävää ja juotavaa suuren pöydän täyteen ja poika keitteli nokipannu kahvit. Mutta eihän sitä pienillä eväillä olis pärjättykään, olihan meitä sentään 16 henkeä ja vielä niitä naapurimökkiläisiäkin jotka kävivät siemaisemassa heille harvinaista herkkua, nokipannukahvia.

Ja saunassa riiti löylyä, en tiedä kuinka paljon niitä saunojia kävikään kun kaikki eivät laavulla poikenneet, mutta kun kävin (4:n tunnin kuluttua) saippuoitani pois sieltä niin vielä olis pystynyt kylyn ottamaan.

10 aikoihin lähdimme sitten naapuri mökille. Siellä oli niemeen tehty suuri kokko. Sen vuoksi niin aikaisessa vaiheessa polttivat, että lapset pääsevät nukkumaan. Hyvin syttyi kokko, olihan ihan oikea palomies sytyttämässä, joka tuntui selittävän että sammutus puolesta hän on tottunut ottamaan enemmän vastuuta.

Se oli hienoa katsella kokon loimotusta. En ole vuosikymmeniin ollutkaan kokolla. Lapsena muistan olleeni sedän luona johon olikin rakennettu mahtavat kokot.

Mukava ilta oli. Aamulla sitten ei ollutkaan niin mukavaa. Nyt joku pahansuopa sanoo että mitäs ryyppäsit. En ryypännyt, ihan totta, mutta varmaan olin vielä niin löylynlyömä ja muutenkin viikkojen aherruksesta väsynyt, etten ollut jaksaa sängystä nousta. Sitä ei tällainen vaivainen vanhus paljoa tarvii aktiviteettiä kun on mehut kateissa. No...lepo se on väsymyksen paras lääke.

Nyt lähti lähiomainen hakemaan pikku-tyttöjä junalta, tulevat mummolaan ja sitten viikolla Puroniemeen lasten leirille. Se leiri elämä on heille niin tärkeää. Hyvä että leiritoiminta Puroniemessä jatkuu vaikka oli katkolla. Suunnittelin myös viikonvaihteessa retkeä tytöille Valamoon. Eivät ole käyneet siellä vielä ja kiinnostusta tuntuisi olevan.

Retkipäiväksi toivoisin kaunista säätä.