Metsästyskausi on jo alkanut, ainakin lintujen osalta ja huomenissa niitä punapipojakin alkaa vilistä metsiköissä.

Kuopuskin sai suoritettua hirvenammunta lupansa, oli kehveliläinen , unohtanut käydä uusimassa sen aiemmin. Oli vaarassa joutua koiran virkaa hoitamaan ajossa.

Siitä muistuikin mieleeni tämän kuopuksen ampumaharjoitukset pienenä. Miten liekään kun tämän kuopuksen tekemiset tulee mieleen enemmän mitä vanhempien muksujen. Varmaan vielä on tuo lähi muisti senverran pelaa, mutta jos niitä 40-vuoden takaisia juttuja sitten ilmaantuisi, kun lähimuisti alkaa pettää.

Niin, asiaan. Kuopus oli nähnyt paljon tv:stä ampumahiihtoja, ne ohjelmat kun ei meidän perheessä saa jäädä seuraamatta. Vielä iskä ja veli sekä sisko harrastivat hirvenhiihtoa. Sehän tarttui jo pienenkin leikkeihin.

Juuri ja juuri oli oppinut poika kävelemään, kun hänelle jo sukset oli hommattu. Iso-veljet vuolivat hänelle pienen puupyssyn johon asensivat kiikarin talouspyyherullan pohjasta.

Kuopus hiihteli pienillä suksillaan tuvan lattialla ympyrää. Yht'äkkiä hän viskasi sukset jalastaan ja heittäytyi vatsalleen lattialle pyssynsä kanssa tähdäten olohuoneen kirjahyllyyn. No sinne hän oli laittanut pienen ampumataulun hyllyä vasten johon mielestään ampui. Kun suoritus oli tehty, lensi pyssy kädestä ja pienillä jaloillaan juosta teputti katsomaan tulosta.

"Otu pymppiin!" huudahti aina ja sitten taas suksille jatkamaan hiihtolenkkiä.

Vielä on hänellä samat harrastukset kehissä yhä, viime aikoina on vain työt häirinneet harrastusta. Ei oikeastaan sais sanoa noin tällaisena työttömyyden aikana, mutta sattui vaan tulemaan tuo vanha sanonta.