Perjantai-aamuna oli lähtö "määrätty" alkavaksi klo 9.00, mutta niin siinä kuitenkin kävi että auto starttasi vasta 10 min. yli. Mistähän se johtuu, että vaikka kuinka valmistelisi illalla kaiken ja lisäksi herää aamulla ajoissa (heräsin 2 tuntia ennen lähtöä), silti aika tahtoo käydä vähiin. Mutta silti päästiin jotakuinkin aikataulun mukaisesti liikkeelle.

Olimme ajelleet jo 50 km ja otimme viimeisen matkakumppanin kyytiin. Tavaroita takakontissa järjestellessä huomasimme, että kylmälaukku puuttuukin. Siinä olivat mustikkapussit kyläpaikkamme emännälle ja evääksi leipomani mustikkapiirakat. Voi miten harmitti, mutta takaisin ei käännytty.

Matka jatkui. Olimme menossa Kalajoelle, hirvenjuoksun SM-kilpailuihin. Matkaa kotoa sinne oli jotain...niin, enpä muistanut kuskilta tarkkaa kilometri lukua kysyäkään, mutta yli 400 kilsaa sitä oli. Maisemat ennättivät muuttua täysin sillä matkalla. Täällä Savossa on laaksoja ja kukkuloita toinen toisensa perään, on kallioita ja järviä, mitä kaikkea lieneekään, ei sitä edes tule huomaamaankaan kun niitä aina näkee.

Lännessä oli kaikki toisin. Mäkeä sai etsiä, löytämättä. Miehet jo vitsailivatkin, että jos mäen hiihtoladulle haluaa, on rakennettava sellainen ylikulkusilta. Myös vesistöt puuttuivat maisemasta joitain pieniä puroja lukuunottamatta.

Viljapeltoja kyllä riitti ja ne kielivät jo puinti-ajan lähestyvän. Jossain oli jo puimurit ajettukin pellon laitaan odottamaan.

Tällaisia "kaaheen aakeita laakeita" maisemat olivat.

Lähestyttiin jo Kalajokea. Jännitys alkoi jo miesten keskuudessa nousta, olihan tärkeä kilpailutapahtuma kyseessä.

Tämä hirvenjuoksu on sellainen kilpailu, jossa juostaan jotain 5-6 km, siinä alku matkasta on matkan arvio-suoritus. 2 hirvenpää kuvaa on laitettu 50-200 metrin väliselle matkalle ja kilpailijan on arvioitava mikä matka kulloinkin on kyseessä. Juoksun loppu puolella on sitten ammunta suoritus. Aseena kivääri, yleensä hirvi-kivääri ( en tiedä saako enää ampua ns.222:lla) 100 metriltä hirvitauluun 10 laukausta. Näistä kolmesta osasuorituksesta lasketaan sitten pisteet ja parhaan pistesaaliin saanut on voittaja. Sarjoja on kaikille kynnelle kykeneville, vaarista lähes "vauvaan". Vanhimmat kilpailijat olivat yli 80 v. ja nuorimmat, hyvä että olivat jo koulun aloittaneet. He muuten saivat ampua piekkarilla ja tuelta, sekä ampuma matka oli 50m.

Perjantai-iltapäivällä oli kilpailupaikassa vielä kovin hiljaista. Eihän siellä ollut vielä muuta kuin kisakanslia auki josta sai noutaa numerolappunsa.

Siinä illan kähmässä käväisimme Kokkolassa sukulaisia tervehtimässä, mutta ilman tuomisiksi tarkoitettuja mustikoita. Sillä seudulla oli metsämarja pula, keväänkovat halla-yöt olivat "siistineet" metsät marjojen kukista täysin.

Matkalla tuli muutamia sellaisia autoja vastaan jonka nähdessään sai toivoa jotain ja se on tarinan mukaan toteutuva.

Niin, kun näkee 3 samaa numeroa rekisterikilvessä, ei muuta kuin toivomaan jotain .

Majoituimme Juusolanmäen majoitustiloihin. Aitoon maalaismaisemaan.

Juusolanmäen päärakennus (missä muuten oli se mäki ?)

Talon takana oli naapurin lehmiä, nehän kuuluu aitoon maalaismaisemaan kesällä. Savossa ei lehmiä enemmälti vilahdellutkaan, länsilaidalla Suomea näkyi usealla pellolla tätä eläin lajia. Jokunen "Zetorin-munakin" on taustalla varaston seinustalla.

Koitti sitten lauantai-aamu.

Jo oli väkeä kertynyt kilpailu alueelle, moni oli yöpynytkin asunto-autoissaan siellä. Minä tosin menin vasta puoliltapäivin sinne, koska eniten kiinnosti noiden lastenlapsien kilpailusuoritukset.

Neidit, E lähes 15v. ja S 13v. joutuivat kilpailemaan sekasarjassa, tytöt ja pojat samassa. Jännitys alkoi nousta aivan silmin nähden lähtöajan lähestyessä.

Ensin kunnon rentoutus!

Sitten lämmittelyä, häränpyllyä juoksuaskelluksen ja hyppelyn lomassa.

Hyvinhän se kilpailu meni näiltä ensikertalaisiltakin, sijoitukset olivat 16 ja 19. Peränpitäjäksi ei kumpikaan jäänyt. Ja kilpailukokemusta tuli kummallekin roppakaupalla lisää.

Ei kyllä kärkituloksia takoneet aikuisetkaan, tästä meidän "klaanissa".

Siinäpä oli ensimmäisen kisa-päivän anti. Toinen päivä on vielä koskematta. Silloin onkin vuorossa näiden pienien kisailijoitten koitokset, jossa on mukana meidän porukan nuorin, vasta syntymäpäiväänsä viettänyt neiti M 12v.

Myös aikuisten viestit ovat sunnuntaina vuorossa. Myös neidit E ja S juoksevat viestin naisten sarjassa. Sehän jännittää jo mummoakin.