Sattuu ja tapahtuu

On eletty jo kesää aika pätkä. Juhannuskin on tuotapikaa käsillä, ylihuomenna on jo aatto. Siitähän se sitten kääntyy syyspuoli tässä vuoden kierrossa. Joulusta on mennyt puolivuotta ja puolenvuoden kuluttua on taas joulu.

Hyvä kesä on ollutkin, ainakin tähän asti. Monenlaista säätä on ollut tarjolla, jokaiselle jotakin mieleistä. Hellettäkin oli muutaman päivän ajan ja sen vastapainoksi tulikin hyytävän kylmää vähäksi aikaa. Sadettakin on tullut aivan kiitettävästi, maa on riittävän kostea tämän viimeisen "sade kauden" ansiosta, joten pieni helle jakso olisi taas tervetullut.

Entäs nämä hyttyset ja muut ötökät, mäkärät ja polttiaiset? Niistäei ole ollut pulaa. Lähes sietämätöntä, kohtapuolin hermot menee niiden kanssa.

Tällaisen tempun tekivät minulle helatorstaina, olin kasvimaalla hetken (enintään ½ tuntia). Välillä kävin suojaksi verkkohupun päähäni, mutta sekös niitä esti, pääsivät läpi. Olin kuin haulikolla ammuttu, ei liioin naurattanut. Edssä oli kaikenlisäksi matkalle lähtö ja pelotti ettei naamavärkki ennätä 2:teen viikkoon parantua. Onneksi parani.

Nyt ei niitä pikku-pahulaisia näy onneksi, eikä ne yksittäiset enää saa pahempaa aikaseksi. Olen ehkä immuuniteetin saanut niiden myrkyille. Mutta nämä itikat. Ei auta kuin kestää ja haaveilla kovista pakkasista, silloin niitä ei toivottavasti enää ole.

Asiasta toiseen.

Pienet kissat ovat kasvaneet huimasti. Nyt niitä ei pidättele mitkään portit ovien edessä. Näet ajattelin antaa niiden olla ja elää tuossa suuressa eteisessä, mutta ovat aivan toista mieltä itse. Tänään jo alkoivat valloittaa pyykkikorin (jossa oli puhtaita pyykkejä silitystä odottamassa) päivä-uni petikseen

Yhdellekään ei ole vielä tiedossa uutta kotia. Tosin eräs tyttö varasi yhden pennun, mutta joutui perumaan kun vanhemmat eivät antaneet lupaa.Ei taida näin kesällä olla halukkaita kissan ottajia, se kun sitoo ja sanelee aika pitkälle kesä suunnitelmia. Mikä sitten lieneekään kattien kohtalo, 7 viikkoa tulee ikää sunnuntaina.