Kävin tänään suorittamassa viimeiset kauppaostokset ennen joulua. Oikeastaan ei ollut minkäänlaista aikomusta enää kaupoille päinkään suunnata tälläviikolla, mutta kun oli pieni pakko jo puolessa välissä pistäytyä, niin miksikä ei samoilla lämpimillä voisi viikon vaihteen maidot käydä ostamassa.

Lähdimme, lähiomainen lähti mukaan, hyvissä ajoin päivän alkaessa valjeta. Pakkasta ei ollut enää kuin kymmenkunta astetta, yöllä oli tosin satanut lunta joitain senttejä eikä teitä ollut vielä aurattu. Varoen oli ajettava eikä kannattanut lähteä ohittelemaan edellä ajavaa. Lumi näet pöllysi niin ettei vastaan tulevaa liikennettä erottanut kuin aivan läheltä.

Maisemat olivat tosi kauniit, havupuut olivat paksun lumipeitteen alla ja lehtipuiden paljaat oksat olivat kuin valkoisen "kermakuorrutuksen" peittämät. Todella jouluiset maisemat.

Kaupungissa ei vielä ollut kovin paljon liikennettä, mutta suuntasimme matkamme lähi markettiin ennenkuin ruuhka alkaa. Yllätys olikin suuri, parkkipaikka oli jo lähes tupaten täynnä autoja. Ilmankos kadut olivat niin hiljaiset, autothan olivat jo täällä. Millaista lie iltapäivän ryysis kun jo tähän aikaan on tällaista.

Sisällä liikkeessä kävi jo aika kuhina. Kaivoin laukustani ostoslistan ja yritin ymmärtää sen sisältöä ja sitä mistäpäin mitäkin pitäisi hakea. No, siitähän ei meinannut tulla mitään, miten liekin ajatukset sotkeentuneet siinä ihmisvilinässä. Ja sitä tavaran paljoutta. Etenkin makeistarjonta ihan kauhistutti. Ostaako ihmiset tosiaan niin paljon suklaata ja muuta karkkia että ne rasia röykkiöt, joita oli siellä sun täällä, menee kaupaksi?

Vihdoin oli ostoslista käyty läpi. Ei se pitkä ollut, kun lahja-ostokset olivat jo aiemmin tehty, mutta kärryissä näkyi olevan heräteostoksiakin tarpeellisten lisäksi. Sellaista näkyy tapahtuvan tällaisessa hullunmyllyn pyörityksessä.

Jo puoleltapäivin otimme suunnan kotimaisemiin. Lähiomainen sai hoitaa edelleen ratin pyörityksen ja minä keskityin maiseman ihailuun. En todellakaan tuppaudu kuskin paikalle kun kahdestaan ollaan liikkeellä, apumiehen jakkaralla istuva näet pelkää kuollakseen,eikä sellaista kohtaloa viitsi ehdoi tahdoin toiselle tuottaa.

Maisemat senkuin paranivat paluumatkalla.

Kaivoin laukusta kameran, ainakin on yritettävä kuvata tätä hienoutta, ajattelin. Mutta kuinkas siinä kävikään? Yhden laukauksen sain ja virta loppui akusta. Harmi.

Ei hätää, olihan vara-akku mukana ja se kiireellä paikalleen. Mutta sepä ei toiminutkaan, olisikohan se jäänyt viimeeksi lataamatta, niin varmaan. Siihen jäi yhä hienommaksi käyneiden maisemien kuvaus. Kotona laitoin akun lataukseen joka kuitenkin osoittautui täydeksi. Mikä häiriö lie ollutkaan.

Nyt on onneksi kauppareissut tehty, jos mitä jäi ostamatta niin se ei ollut tärkeää, sinne hullunmyllyyn ei tee mieli toistamiseen, etenkin kun tietää, että se vaan kiihtyy loppuviikkoa kohti.

Nyt pitää vain loihtia se joulun tunnelma tänne kotiin niin kaikki on hyvin. Pakkasta on luvassa, mutta mikä on ollessa, kun on kuivia polttopuita liiteri täynnä. Lämmitellään uuneja ja nautiskellaan juhlapäivistä.