Niin se joulu vain lähenee vääjäämättömästi. Enää on  vain 10 yötä (onneksi myös yhtämonta päivääkin) joulu aattoon. Sitä alkaa tässä iässä jo laskea päiviä niinkuin lapset. Taitaa sitä meikeläinen olla jo tulossa uudelleen lapseksi, merkit antavat aihetta epäilä jo sitä .

En minä sen joulupukin vuoksi päiviä laske, vaan että ennätänkö tehdä tärkeimmät hommat ennen joulurauhaan laskeutumista .

Maisemakin aloittaa jo valmistautumisensa juhlaa varten. Luntakin tupsahti peräti sentin verran maahan ja pakkanen löyti tiensä meidänkin perukoille, mittari näyttää tällähetkellä mukavasti -20 astetta. Kyllä ne puut oksilleen huurteen saavat tuolla menolla. Lunta saisi mielellään tulla jonkun verran lisää ettei pukin pulkanpohja niin tulta iskisi aattona.

Nukuin tänä aamuna tosi pitkään, näen välillä niiiin mukavia unia, ettei millään malttaisi herätä. Vaan pakkohan se oli  nousta tupaa lämmittämään. Lähiomainen oli häippässyt vielä hirvimetsälle ja puhe oli että jos ajoissa tulee metsästä, lähdemme vielä yhdet joulupuurot syömään .

Vääntäydyin sängystä ajatellen, että ensimmäiseksi  tuikkaan tulen uuniin. Ensiksi hiukan hämmästyin kun puita ei ollutkaan uunin edessä. No niin, untahan se tietysti oli, että lähiomainen olisi tuonut puut lähtiessään sisään valmiiksi. Ei muuta kuin mummo pakkaseen puunkantoon.

Kun pellit sain kiinni, siihen metsämieskin saapui, ilman saalista kylläkin. Niinpä lähdimme taas ajelemaan keskustaan (sen tutun 50 km:n matkan).

Ortodoksisen seurakunnan joulun valmistusjuhla oli vielä viettämättä. Monena vuonna olemme olleet siinä tilaisuudessa mukana, niin myös nyt.

Ensin vietimme pienen rukoushetken ja sen jälkeen oli tarjolla riisipuuroa ja rusinakeittoa. Hyvää puuroa. Lauloimme joululauluja ja pientä ohjelmaa  oli muutakin. Kahvin ja torttu+pipari tarjoilun jälkeen olikin vapaan keskustelun aika. Mukavasti siinä se parituntinen vierähtikin.

Sitä minä olen useasti pohtinut juhlan vietoista. Miksi aina, kun on puhe juhlimisesta, olkoonpa se mitä aihetta sivuavaa tahansa, esittää ruoka pääosaa, tai sitten alkoholi. Jos joku on vähänkin krapulassa, niin heti sanotaan, että juhlimassako olit.

Juontaako tapa jostain pulavuosien ajoilta vai mistä. Pula- ja nälkävuodet voi selittää mielestäni sen. Kun on kärsinyt nälkää niin silloin on aivan järkeen käypä ajatus juhlan kunniaksi syödä ja saada vatsansa täyteen. Tulee onnellinen olotila. Mutta tuntuu tällaisena yltäkylläisyyden aikana jotenkin absurdilta (mielettömältä) ajatukselta, että juhlistettaisi  asioita ym. ylettömällä mässäilyllä.

Tähän samaan olemme itsekin langenneet vuodesta toiseen. Parast'aikaa on yli 10 kg:n kinkku suolavedessä odottamassa jälkikäsittelyä. On varattu lantut ja porkkanat laatikoita varten, muista tarvikkeista puhumattakaan. Ei senpuoleen että ne olisivat turhia investointeja, kyllä meillä ruokaa meneekin, kun porukka kokoontuu tänne kotipaikalleen, mutta kun osaisi olla ja tehdä ettei niin sanotusti "mopo karkaisi" ja alettaisi mässäillä ja syödä syömästä päästyään.

Sellaiseksi  se on vaaraksi mennä. Omakohtaisia kokemuksiakin on. Kun on tarjolla kaiken sortin herkkua ja vatsa täyttyy "yli äyräitten", ei mene kuin hetki kun taas on nälän tunne ja sitä ottaa jotain joko makeisia ja sitten taas vaikka kinkku-voileipää ja kierre jatkuu. Olen mielessäni ajatellut, häiriintyykö ylensyönnissä nälän säätely järjestelmä, onko se hypotalamuksessa vai missä, aivoissa joka tapauksessa, ja saa aikaan tällaisen noidankehän.

Nämä ovat nyt näitä minun mietteitäni taas, ei näistä kannata välittää, en halua kenenkään joulumieltä häiritä ja kieltää syöminkejä jos on siihen haluja. Oikeastaan tämä on epätoivoista aivopesua itselleni, että pysyisin kohtuudessa herkkuja nähdessäni. Vai olisiko otettava astetta järeämmät aseet ja tehtävä ruuat sellaisista aineista joita en voi itse syödä. Kidutusta se olisi katsella kuola valuen toisten nautiskelua, pahimmassa tapauksessa voisin langeta ja sekin toisi omat hankaluutensa.

Joka tapauksessa jouluaattoon on vain ne 10 yötä ja päivää. Valmistautukaamme juhlaan kukin tavallaan, mutta yrittäkäämme pysyä kohtuudessa.

Älkäämme myös unohtako joulun perimmäistä tarkoitusta.