Pari päivää kestävän kylmän jakson jälkeen alkoi jo aamusta mittari näyttää lämpenemisen merkkejä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta saaden mielen virkeäksi. Mitähän jos ottaisi "vapaapäivän"? Nyt joku ajattelee että eläkeläisellähän on vapaata päivästä päivään, mutta ei se niin ole. Kotona tuntuu olevan jatkuvasti jotain TOSI TÄRKEETÄ tehtävää, kuten tälläkin hetkellä ettei malttais tässä istua kirjoittelemassa. Oikean vapaapäivän saa kun lähtee kodin rajojen ulko puolelle, töitten ulottumattomiin.

Niinpä vedimme pyhäpaidan päälle ja suuntasimme lähi-sukulaisten mökille. Navigaattoriin osoite ja matkaan. Kyllähän se reitti osattiin entuudestaan, mutta kun miehillä pitää olla joku lelu aina mukana ja naviksen kanssa on mukavaa vaihtaa mielipiteitä. Muuten, kovin yksitoikkoista keskustelu pyrkii olemaan.

Heti alkajaisiksi navis sanoi: "80 metrin perästä käänny oikealle." "Enkä käänny", oli lähiomaisen repliikki ja kääntyi vasempaan. Seuraavaksi navi neuvoi tekemään u-käännöksen ja kääntymään takaisin jos mahdollista. Toinen intti vastaan. Vasta parinkymmenen kilometrin päässä se ymmärsi että valitsimme toisen reitin. Paluumatkalla alkoi kina uudelleen. Alkumatkan navi hyväksyi koska se reitti oli se joka olisi pitänyt jo menomatkalla ajaa, mutta kun poikkesimme reittiä oikasevalle hiekka taipaleelle niin johan taas erimielisyydet nousivat pintaan. Vasta 20 km ennen kotia katsoi hyväksi antaa periksi.

Vietimme leppoisan ja mukavan päivän järven rannalla kauniissa ympäristössä miellyttävän isäntä-väen vieraina. Oli hauskaa seurata kesyjä sorsaperheitä jotka viipottelivat pitkin pihamaata. Kaikkiaan 3 perhettä oli kuulemma, mutta 2 kävi siinä esittäytymässä, toinen niistä olikin oikea suurperhe, emo ja 8 poikasta, toinen oli 2-lapsinen. Tämä suurperhe pyöri siinä näkyvillä lähes koko ajan, lopulta eivät meitäkään aristelleet. Yksi lapsista (olivat jo isoja, lähes emon kokoisia) yritti jo rappusille noustakseen terassille, mutta liekö muistanut että siitä saa häädön kun kääntyikin pois.

Kyykäärmekin luikerteli aurinkoon lämmittelemään. Niitä eläimiä ei kuulemma ole sillä tontilla liiemmälti vieraillut.

Pienten päikkäri-unien jälkeen oli jo aika suunnitella kotimatkaa, jonka kohta toteutimmekin vatsat pullollaan maukkaista tarjoiluista. Hyvin sujui kotimatka, ei hirvet vielä siihen aikaan tielle hyppineet eikä mitään muutakaan hämminkiä ollut. Ainoa häiritsevä asia oli kun joutui ajamaan vasten laskevaa aurinkoa, mutta kun ei hurjastellut niin selvittiin siitäkin.

Tämä tuntui aidolta vapaapäivältä ja siitä lämmin kiitos isäntä väelle.