Viime lauantaina olivat ne perinteiset hirvipeijaiset kylällä. Sinnehän suunnistimme koko perheen voimalla, sehän oli selvää. Keskimäinen poikakin oli perheineen kissojen hakureissulla sopivasti, joten hänkin pääsi nauttimaan juhlan tunnelmasta pitkästä aikaa.

Nämä juhlat on aina pidetty maamiesseuran talolla, yli 40-vuoden ajan. Väkeä saapui jatkuvana virtana, loppujen lopuksi kuului olleen jonkunverran yli 200 henkeä.

Salin reunamille oli laitettu valkoisilla liinoilla peitellyt pitkät pöydät tuikkukynttilöineen. Keskellä salia oli valtavan iso pöytä johon noutopöytä oli katettuna.

Herkulliset tuoksut tulvahtivat vastaan jo ulko-ovelle asti jossa hirviseurueiden edustajat olivat toivottamassa vieraat tervetulleiksi.

Ensimmäinen homma , ennen salin puolelle astumista, oli arpojen ostaminen. Arpojen myynnistä tuleva tuotto käytetään kuulemma tämän mms-talon ylläpito kustannuksiin ja voitot olivat etupäässä lahjoituksina saatuja tavaroita ja leivonnaisia.

Ruoka oli hyvää, aivan jo suussa sulavaa, eli vatsalle ei paljon töitä varmaan jäänytkään. Oli paistit ja muut asiaan kuuluvat lisukkeet, käsin tehtyjä karjalanpiirakoita unohtamatta. Jälkiruokana perinteisesti täytekakku kahvit.

Ohjelmaa ei enemmälti ollut, muutama hirvimiesten jäsenistä muodostuneen kuoron lauluesitys vain. Toisaalta tämä peijais-ilta oli suurimmalta osin kyläläisten tapaamis- ja kuulumisienvaihto hetki. Keskustelun sorina olikin mahtava, ihan rauhassa voi kertoa vieruskaverilleen vaikka minkälaisia salaisuuksia tahansa, ei naapuri olisi sitä kuullut.

Kahvin jälkeen, ennen tanssin alkua, oli arvonta. Paljon oli voittoja, mutta vielä enemmän oli ostettuja arpoja, joten ei ollut toivoakaan että joka arpa voittaa.

Sitten seurasikin pöytien ja tuolien raivaaminen pois....viuhhh...se hoitui kädenkäänteessä, kun riuskat metsästäjät tarttuivat toimeen. Tuotapikaa oli lattia valmiina tanssahtelijoille. Suurin osa vieraista tosin häipyi, koteihin oli jo kiire....nukkumaan, kun vatsakin oli  täynnä. Eikä iltakaan enää kovin "nuori" ollut, kello lähenteli jo 22 luulisin (ei ollut kirjoittajalla kelloa). Joitakin tanssi haluisia jäi paikalle ja heille oli luvassa elävää musiikkia peräti klo 00.30:en saakka.

Meidän lapsiperhe lähti jo heti arvonnan jälkeen nukkumaan, mutta me vanhat jouduimme uhrautumaan ja odottelemaan koska teini-osasto olisi valmiina poistumaan juhlapaikalta. Onneksi eivät hekään loppuun asti  halunneet olla vaan pääsimme vielä saman vuorokauden aikana (nipin napin) kotiin.

Vuoden kuluttua otamme nämä juhlat sitten uusiksi.