Alkaa olla jo kevätjuhlien aikaa. Se herättääkin toiveita kesän tulosta. Näitä juhliahan on sitten monenlaisia, järjestäjistä ja viettäjistä riippuen.

Muutama päivä sitten minuakin pyydettiin juhlimaan, eläkeläisten kevätjuhlaan. Ensin epäröin lähteä, enhän minä nyt sellaisiin, ei taida olla "pirtaani" käypä tilaisuus. Sinnehän vaeltavat ihan vanhat  kuuntelemaan pitkästyttäviä puheita. Ei minulla toki mitään vanhoja vastaan ole, itsekin tulossa sellaiseksi, ellen jo olekin, mutta ne oletetut pitkät puheet ...

Suostuin kuitenkin, kun ei ollut ihmeempää ohjelmaa tässä kotosalla. Katsotaan nyt mitä on tarjolla.

 "Tervetuloa, tervetuloa," ystävällisesti toivotettiin meille monesta suusta. Lämmin oli vastaanotto, sulin siihen paikkaan, täällähän voi olla kivaakin. Heti johdateltiin kahvia ottamaan ja juttukaveria löytyi myös.

Tunnelma oli heti alustapitäen välitöntä. Jatkuvasti tuli lisää ihmisiä ja tilan täytti mahtava puheensorina. Jos olisi sulkenut silmänsä olisi voinut kuvitella olevansa ampiaispesässä.

Minulle entisestään tuttuja ei kyllä ollut vielä siinä vaiheessa. Mutta sitten huomasin kahvipöydän luona erään sharmikkaan, harmaapartaisen herran joka vaikutti jossain määrin tutulta. Mietin ja mietin, kuka hän oikein mahtaa olla? Kunnes vihdoin muistin, vanha tuttu vuosikymmenien takaa. Olin vallan ihastunut siihen ihmiseen silloin kauan kauan sitten, kuten myös kaikki luokkani tytöt. Ihastus oli vain yksipuolista.

Vuosi sitten kohtasimme taas ja jotenkin "ajauduin" keskusteluun hänen kanssaan. Emme kumpikaan enää tunteneet toisiamme, aika oli tehnyt tehtävänsä, mutta pienen "arvaus leikin" päätteeksi muistimme toisemme.

Nyt taas kohtasimme kevätjuhlan merkeissä. On se kummallista miten ihminen vuosien saatossa muuttuu, hänessäkään ei ollut enää entistä, 50- vuoden takaista muuta kuin hymy ja nauravat silmät. No, ehkä ketterät jalat vielä.

Juhlat alkoivat kahvittelun jälkeen juhlasalissa. Oli laulu esityksiä, runon lausuntaa, palkintojen jakoa hiihtoladuilla kunnostautuneille eläkeläisille ja sketsejä. Ja ennenkaikkea lyhyitä tervehdys- ja juhlapuheita.

Lopuksi oli pari tuntia tanssia, minäkin, tanssia osaamaton riehaannuin siihen pyöritykseen.

Yllätyin ja vielä positiivisesti, niin rentoa oli meininki eläkeläisten kevätjuhlassa, liekö ollut jo kaikilla sitä kuuluisaa "kevättä rinnassa". Ei kaduttanut ollenkaan mukaan lähtö, taidan lähteä toistekin, jos pyydetään mukaan.