Ikävä tapaus taas tuolla eteläisessä Suomessa. Ei oikein tahdo ymmärtää miksi tällaista pitääkin tapahtua, mikä ajaa ihmisen tekemään noin raakoja tekoja. Onko niin paha olo, ettei voi pientä riitaa sulattaa, vaan on alettava tappaa silmittömästi. Eikö järki sano ettei se paha olo siitä parane, pahenee vaan.
Oli päivällä tuolla facebookin puolella pieni keskustelu aiheesta joka käsitteli lastenkasvatusta nykyaikana. Oikeastaan se alkoi aselain tiukentamisesta, mutta ajautui kasvatuskysymyksiin.
Kurin puute tuntui olevan päälimäinen syy nykyiseen päättömään käyttäytymiseen. Minäkin heitin "lusikkani soppaan" ja olin sitä mieltä, että "jäljet johtavat sylttytehtaalle", elikkä kotiin. Vanhemmilla kun ei ole aikaa lapsilleen. Ei anneta neuvoja ja opastusta, kirotaan ja läimitään jos ei asiat mene kuten käsketään. Ei selitetä miksi mitäkin ei saa tehdä ja miten pitäisi toimia eri asioissa. Toinen ääripää on, että ei välitetä mistään, hyvä että lapset edes tuntee vanhempiaan. Vapaa kasvatus, hoetaan. Mutta kun sen vapaan kasvatuksen periaate on ymmärretty usein väärin. Ei se ole sitä että antaa olla, tehkää mitä tykkäätte. Rakkautta ja rajoja lapset tarvitsevat.
En kiistä että minäkään sitä täysin ymmärtäisin, mutta ainakin olen sitä mieltä että rajat on oltava ja säännöt asioissa, mutta väkivaltaa on vältettävä vaikka kuinka sormia syyhyttäisi.
Tunnustettava on, etten näissä kasvatusasioissa menetellyt aina niinkuin olisi pitänyt, joskus jouduin ns. puun ja kuoren väliin (monta sukupolvea saman katon alla).
Onneksi lapsista kasvoi ihan "täyspäisiä" ihmisiä ja pärjänneet maailmalla.

Monesti olen ajatellut näitten nuorien, lähes lapsien, hirmutekoja ja etenkin heidän vanhempiaan. Miten he jaksavat kestää kaiken?

Toinen huolenaihe on omista lapsistani tällaisissa tapauksissa, heidän kun on pistettävä tarpeen vaatiessa "nokkansa etulinjaan" peräti. Onneksi eilen kuopus ilmoitti ettei hän ollut mukana yöllisessä hässäkässä. Arvasi että äippä on sydän syrjällään.