Nyt on mennyt luvattoman pitkä aika kun viimeksi tänne kirjoittelin. Huolestunutta sähköpostiakin on tullut, on pelätty minun sairastuneen.

Ehei, terveenä ollaan, sikäli kuin tämän ikäinen pystyy terveenä olemaan. Vaivojahan on vaikka toisille jakaa, ne tulevat ja myös menevät, en edes lääkäriin ennätä kun vaivat häipyy.

Mutta "aivotoiminta" on ollut vähän jähmettyneenä, ei ole ajatus ulkoistunut, vaikka niitä on pyörinyt päässä ruuhkaksi asti. Monesti olen koneelle tullut kirjoittelumielessä, mutta ei vaan ole käynnistynyt juttu.

Kesä oli kuuma ja kuiva. Helle kyllä näännytti meikäläistä aikatavalla, ei jaksanut ahertaa vaikka töitä oli pilvin pimein. Ajattelin että jos maailma siihen kaatuu kun en itseäni töillä tapa niin siitä vaan, kaatukoon.

Vihdoin, 2:n kuukauden kuivuuden jälkeen alkoi sataa. Päivä päivältä sademäärät lisääntyivät, moneskohan päivä jo lienee, mutta ruoho on alkanut elpyä jo, koivunlehdet eivät kuitenkaan enää viherry takaisin. Saa nähdä alkaako peruna vielä kasvaa kosteutta saadessaan.

Kansalais-opistotkin avaavat jo ovensa. Muutamalle kurssille on tullut jo ilmoittauduttuakin ja nyt syksypuoleen on vielä kirjansidontaakin.

Kyllä se tästä taas elämä lähtee rullaamaan ja toivottavasti aivotkin alkavat antaa ulospäin ajatuksia. Toivossa on hyvä elää (sanoi lapamatokin ja jatkoi Toivossa elämistä).