Näin lupaa juuri nyt Pekka Pouta telkkarissa. Kohtalaisen kylmää on ollut jo viikon päivät. Luntakin satoi himpunverran viikonloppuna, mutta ei montakaan senttiä. Lähiomainen haaveili maanantai-aamuna pääsevänsä latuja tekemään, mutta kun pistäytyi pihamaalla, niin tuumasi ettei kannata niin vähällä lumella.

Nyt tänä aamuna oli mittarin merkkipylväs laskenut jo -26:n asteeseen. Itselläni oli jo vähän kiire, nukahdin näet uudelleen vaikka olisi  pitänyt kahvinkeittoon nousta ja uunia lämmittämään ennen kansalaisopistoon lähtöä. Tietysti olin unohtanut käydä uunipuita illalla valmiiksi joten ei auttanut kuin heittää pihatakki hartioille ja lähteä halkoja hakemaan. Vähän se pakkanen paljaita kinttuja hiveli, mutta en välittänyt, tarkenihan sitä joskus hamassa nuoruudessa nailonsukissa pidempiäkin hetkiä.

Vajaan 10 astetta lauhtui päivän mittaan illalla taas kiristyäkseen. Nyt on taas -25 ast.

Laku-kissa ei tykkää pakkasesta yhtään. Aamulla se pitää kantamalla viedä pihalle aamupissalle. Nyt illalla näin että olis pihalle asiaa, mutta pelotti varmaan tuo kylmyys. Yritimme yhdessä saada syliin ja ulos, mutta niin ovelasti väisti aina ettei meinannut onnistua aikeemme. Viimein ei yksi kissa mahtanut mitään 2:lle aikuiselle ja ulos piti mennä. Eipähän tarvitse sitten yöllä herätellä meitä. Senverran siisti Laku-herra on ettei nurkkiin tee asioitaan, mutta ei mielellään hiekkalaatikkoonkaan, paitsi jos on ihan pakko. Ei tarvinnut odotella ja huhuilla, kun menin sisään laskemaan äsken. Vähän ovea raotin niin oli kissa jo sisällä.

Huomenna on samat ohjelmat tiedossa, jäi näet ne puut taaskin hakematta valmiiksi. Tosin ei ole mihinkään kiirettä joten voin luultavasti ehtiä pukea jotain ylleni ennen puitten hakua.