Aika on taas päässyt valumaan kuin hiekka sormien lomitse, aivan huomaamatta. Blogini päivityskin on jäänyt hunningolle. Mutta siihen on omat syynsä. Suurin syy taitaa olla noissa pienissä eläjissä. Hyvähän se on pieniä ja avuttomia syyttää, sanotte. Niin...väärinhän se on, mutta aikalailla totta, nyt etenkin. Kaiken liikenevän ajan vievät.

Tällaisia "petoja" nämä ovat. Tässä tosin vielä aika avuttomina, noin 2-viikkoisina. Pysyivät tässä vaiheessa vielä  laatikossaan ja emo kävi imettämässä. Alkuun emo oli niin omistautunut jälkikasvulleen, että väkisin piti pissalle viedä.

Silmätkin ovat avautuneet ja sitä katsellaan suurta maailmaa, se mitä nyt sisätiloissa pystyy näkemään. Aika hankalaa on tuo koiranpentujen hoito näin sydäntalvella, kun ei ulos voi pieniä laskea. Onneksi on tuo iso eteinen joka on myös lämmin.

Kolmannella viikolla piti alkaa antamaan lisäruokaa näille. Emo lopetti imettämisen. Ei kertakaikkiaan antanut lapsiensa nykiä nisiään. Ihmettelimme oliko kyllästynyt siihen "tissin kiskontaan" vai mikä oli. Näytti että täydet oli, mutta kokeiltaessa ei maitoa tihkunut. Käsin kosketellen ei aristanut.

Ei muuta kuin koira lääkäriin. Sieltä evääksi antibiootti-kuuri ja kiputabletteja. Alkoi se helpottaa kun lämpimällä haudottiin ja vähän lypsettiin. Viimein alkoi maito lähteä ja kuurin puolessa välissä alkoi jo vähän imemistäkin sietää.

Yllä olevassa kuvassa jo vähän nahistellaan. On hyvä olo, maha on täynnä ja puhtaat aluset laatikossa. Piti siirtyä sanomalehtiin siinä asiassa, kun kertakäyttö lakanat loppuivat.

Vähitellen, kun keksivät miten laatikosta pois pääsee, sanomalehden menekki lisääntyi. Oli vuorattava koko eteisen lattia niillä, jopa useampi kerta päivässä. Siinä tarvitaankin iso pinkka lehtiä ennenkuin n.15 m2 lattia on vuorattu, ei päivän posti riittänytkään, onneksi on ystävällisiä naapureita jotka jättivät keräyspisteeseen menevät lehtensä meille.

Nyt ovat jo vintiöt kuukauden ikäisiä ja päästetty päivittäin hetkeksi ulos. Eihän niitä nyt pitkään uskalla ulkoiluttaa kun tällaiset pakkaset tulivat.

Kovasti sitä nuuskutellaan jo jälkiä. Jokohan metsästysvietti nostaa päätään ja pitäs jäljille päästä.

Vielä näkyy olevan halu päästä tissimaidolle. Näkyvät yön aikana herkuttelevan sillä. Päivällä ei niinkään emo anna imeä, etenkin jos ihminen sattuu kurkistamaan eteisen puolelle.

Ihmettelin tässä, että joko kuukauden ikäisenä koiranpennulla on tieto, että tarpeet olisi ulos tehtävä. Niinä kertoina, kun ovat ulkona pistäytyneet, ovat sinne tikistäneet "kakkaransa". Nyt sisälläollessa näkyvät tekevän ulko-oven edessä oleville papereille. Jos vois pitää ovea auki, niin varmaan tekisivät ulos...luulen niin.

Kunpa vielä kuukauden päivät jaksaisin, niin sitten saisin siivota eteisestä koiran hajun pois ja muutenkin helpottaisi. Ei sitä näin ikä-ihmisenä oikein jaksa jatkuvasti paimentaa noita pien-eläjiä. Tekee mieli askarrella muutakin.

Pääasia nyt kuitenkin on, että Lissu-emo ja vintiöt ovat terveitä ja virkeitä. Näillä näkymin koira-tuskaa potevat saavat terhakoita lemmikkejä ja jahtikavereita.