ja vähän Lakunkin.

Kissat senkun kasvavat ja pulskistuvat, kuka milläkin tavalla. Laku onkin jo "aikamiehen" kokoinen katti, mutta Santra pulskistuu vain vatsan seudulta. On taas raukka pieniin päin.

Siitä on mennyt vasta reilu 2 vuotta, kun hoivasimme pientä, harmaata karvakerää ja nyt se on tulossa jo kolmatta kertaa äidiksi. Ensi viikolla pitäisi sen aika olla täysi. Se tässä jännittää mihin piiloon tälläkertaa pesänsä tekee. Yksi pesä on kylläkin toimestani sille varattu tänne sisälle, mutta olen varma, että piiloon menee tälläkin kertaa, koska piilossa on tehnyt aiemminkin.

Sitä vielä jännäämme kuinka monta pientä sieltä masusta putkahtaa. Ensimmäinen pesue jäi yhteen ainokaiseen poikaan, Lakuun. Toinen olikin jo suurempi pääluvultaan, kokonaista 4 pentua, poikia nekin. Useampaa kuin yhtä nytkin odotamme, senverran on vatsalla kokoa. Aika hassun näköinen on Santra, kun pihalla kävelee. Itse kissa on pieni ja sirorakenteinen, mutta vatsa on sellainen rellukka ettei suurempaa varmaan jaksais mukanaan raahatakkaan.

Siinä se sitten onkin taas päänvaivaa kerrakseen mihin ne pennut saa aikanaan sijoitettua. Aiemmissa ei ollut hankaluuksia, Laku jäi Santran seuraksi ja toinen pesue oli löytymisen jälkeen kahdessa päivässä saaneet uudet kodit.

Nyt moni varmaan on sitä mieltä, ettei niillä pennuilla ole elinmahdollisuutta... sisä siittoisia kun ovat kuitenkin. Ehei, siitä ei ole pelkoa. Laku ei ole kuin veli niille pennuille, ei isukka.

Laku "käsiteltiin" eläinlääkärin toimesta hedelmättömäksi jo vuoden vaihteessa . Ja siitä toimenpiteestä jäi Lakulle kammo ja pelko vieraita ihmisiä kohtaan. Ei kyllä kissaa näy jos vieraita tulee käymään. Saa nähdä häviääkö tuo kammoksunta koskaan.

Muuten kissa on niin mukava kuin kissa vaan osaa olla. Minäkin olen alkanut pitää siitä. Liekö se sitten vanhuuden oire vai joku (pysyvä) mielenhäiriö. Aamupalalla ollessa tulee Laku viereen penkille, laittaa käpälät pöydän reunalle ja kurkistaa pöytään, että onkohan niillä mitään hyvää tarjolla. Sitten alkaa kiehnata kupeeseen ja kerjää hellyyttä. Aikani siliteltyäni ja kutiteltuani Lakua, nousen kaatamaan purkista maitoa kuppiin, tulee Laku ja tuuppaa purkin pohjaa jolloin maitoa lorahtaa tuplaten. Ovela katti, sanoisin.

Hiiriäkin on oppinut jo pyydystämään, mutta niitä tahtoo olla vaan niin vähän tätä nykyä tarjolla. Vähenee sekin laji kun on 2 tehokasta pyydystäjää talossa.

Nyt jään odottelemaan sitä iloista perhetapahtumaa.