En olekaan kirjoittanut Santran uusista kuulumisista. Nyt on sitten aika korjata se puute ja kuuluttaa Santran salat julki.

Pesä löytyi navetan vintiltä, heinäpaalien välistä. Siellä oli 4 pienen pientä karvakääröä. Ensin näytti että kaikki olivat "raita-paitaisia", mutta tarkempi tutkiskelu osoitti että kahdella oli raitoja ja toiset 2 olivat aivan emon näköisiä, tyylikäs harmaa paita päällä.

Lapset olivat innoissaan kun kuulivat näiden pienien löytymisestä. Kieltämättä ne suloisia olivat, silmätkin oli jo auenneet.

Itse olin vähän huolestunut, mihin saan nämä sijoitettua tulevaisuudessa. Lopettaakaan ei voinut, siitähän olisi syntynyt suuri poru. Millaisen raakimuksen maineen olisin saanut noiden lapsien silmissä? Pelko oli jo kova että jäävät itselle  ja kohta on sitten Ilta-lehdessä kirjoitus jossa kerrotaan mummosta jonka tupa on kissoja täynnä.

Onneksi asia järjestyikin jo parissa päivässä. Kun perjantaina löytyivät niin sunnuntai-iltana oli jo kaikille koti tiedossa ja kaiken lisäksi luotettavissa paikoissa.

19 vrk:n ikäisinä tässä. Yrittävät kovasti jo kävellä petilaatikossaan.

Emo-Santran sylissä on turvallista olla.

Laku oli hieman ihmeissään uusista pikku-veljistään (?). Pitihän niitä vähän käpälällä koitellakin.

Mutta se ei ollut Lakun mieleen, kun emo ei enää välittänyt esikoisestaan, sähisi vain kun lähelle meni. Pakkasi mustasukkaisuuskin nousemaan pintaan. Kerran huomasin, kun Santralla oli imetys sessio menossa ja Laku seurasi laatikon vieressä. Yht'äkkiä Laku kopautti käpälällään Santraa päähän. Toinen vain vähän puisteli korviaan. Tuli toinen isku, ei  tuntunut olevan mitään vaikutusta. Sitten Laku alkoikin hakata "nyrkillään"oikein tosissaan. ei auttanut muu kuin minun oli mentävä väliin. Eihän sellaista saanut tehdä. Nyt on antanut olla rauhassa, välillä käy kurkistamassa joko noista velipojista olisi leikkikaveriksi. Saa nähdä minkälaista huisketta on, kun nämä pienet lähtevät liikenteeseen.